Muistosanat Muistosanat

Sielukellot

Yli kaupungin sumuisen
sielukellot soi.
Katketessa kahlehen
lintu lentää voi.

Matkaan, matkaan, kellot soivat:
pim, pam, pom…
uupui kesken voimat,
valoa vain on.
Tomu tomun luokse palaa
korkealle kotka halaa
ylös taivohon.

Matkaan, matkaan, sielu kiidä
oloon ihanaan.
Valovuodetkaan ei riitä
tietäs mittaamaan.
Sittenkin, oi sielu siellä
lähellämme kuljet tiellä
tietä näyttäen.

Soi, soi kellon vaski
lyönnit heljät lyö.
Siunaa, Herra, jatkuvasti
palvelijas työ,
kylväjälle uudet pellot
ilman uupumusta.
Soivat, soivat sielukellot
syvää kaipausta.

Raija

On ajaton avaruus,
arjesta irronnut ikuisuus.
On rauha hiljaisuus.

Matsu

Kaikella on alkunsa ja loppunsa
– siinä välissä on elämä.

Puut, kaikki heidän vihreytensä. Halusin ojentaa sinulle nurmikon kämmenellä, koska oli kevät. En ehtinyt.
-Paavo Haavikko

Pirkko