Suru Suru

Sumun keskellä pursi kulje ei
ei tuuli tartu enää purjeisiin
Vielä jonain päivänä sumu väistyy
aukee aamu kuulain

Silloin kastepisarassa näet kasvonsa
kuulet tuulessa helkkyvän naurunsa
tähtenä hänen vilkuttavan näet
Voit jälleen purjeet nostaa

Satu Ylönen

Suru, kaipuu niin suuri, tuska sammumaton. Mistä lohtua löytää, kun kaikki muuttunut on. Kuljit kanssamme kauan, halki vuosikymmenten. Elät vieläkin täällä, kautta lasten ja lastenlapsien. Sulla ikuinen rauha, kaikki hyvin nyt on. Ei kipua huolta, onni loppumaton. Kauniit muistot ei häivy, ne kirkastuu vaan. Joskus tapaamme jälleen ja oomme yhdes ainiaan.

Inna Akkila

Valkeni aamu kesäinen ympäröimänä rakkaiden. Turvallista oli silmät sulkea, sielun pois kehosta kulkea. Hiljeni elo maallinen, tuli tilalle valo taivainen. Joukko enkelten kotiin noutamaan Luojan luokse paikkaan parhaimpaan. Ikuiseen rauhaan autuuteen, kaikki huolet katos tyhjyyteen. Vaikka vaikea aika on jäähyväisten olet turvassa luona enkelten.

Inna Akkila

Harmaata tuhkaa surun haituvia tuuli lennättää
Hiipuu hiillos sammuu hehku sisintä paleltaa
Elämä eletty hiipunut hehku sammunut loiste

Pekka Makkonen

Äidit ei lakkaa rakastamasta
Äidit ei lakkaa rukoilemasta
Kalleimman vaikka pois hän antaa
Rajojen yli rakkaus kantaa.

Ailakki

En itke surusta vaan itken ja huudan ikävästä.

Katja

Elämän kiteet hiekka tiimalasissa ne valuvat papin hiekkakauhasta maaksi pitää sinun jälleen tuleman

pekka makkonen

Hänen laivansa lipui jo satamaan,
sen kauniin ja ihanan rauhan maan.
Ohi on arki ja työ, purjehdus on päättynyt,
taivaan kotiin matkaaja palaa.

Ei ole ikiunessa, ei ole poissa,
on tuhat tuulta puistikoissa,
on valon välke aallokossa,
on timantti hankien loistossa.

Ei ole jättänyt meitä, ei ole vaiti,
on lintujen laulu taivaalla,
on kuiskaus viljapellolla,
on henkäys rakkaittensa poskella.

Tiina

Lapselle ja nuorelle

Niin lähdit enkeli kultainen,
luo taivaan omien enkelten.
Ota syliisi Isä Taivainen,
nyt lapsemme pienoinen.

Sä tulit mukana tuulten syksyisten,
sait nimesi mukaan tuulten.
Oli elämäsi myrskyä merten.
Sä lähdit mukana tuulten keväisten,
on poissa nyt sisko kultainen.

Leena