Vuodenajat | Positiivarit

SYKSY

SYKSYLLÄ 2020 Luoja ottaa pensselin suureen käteensä; värjää pensaat ja puut ruskan värisiksi, punaisiksi ja keltaisiksi. Sateesta huolimatta lähden ulos. Laitan sadetakin päälle ja saappaat jalkaan, annan syyssateen suudella kasvojani, syystuulen puhaltaa mielestäni pois korona-ahdistusta, pelkoa tuntematonta kohtaan. Ulkoa sisälle saapuu tyynempi ihminen. Sytytän kynttilän, keitän teen, käperryn sohvan nurkkaan lukemaan. Katseeni osuu kynttilän ylöspäin kohoavaan liekkiin, ajatukseni tavoittavat taivasta; sydämestä nousee hiljainen kiitos Luojalle tästä hetkestä; kodin lämmöstä, ihmisistä joita rakastan, jotka minua rakastavat. Juuri tällä hetkellä asiat ovat hyvin. Syksyn sylissä on autuas olo! Turvallista ja siunattua syksyä kaikille!

Kaija Munne

Kuulin käen kukkuvan

Kuulin käen kukkuvan luulin Liisan nukkuvan hän silmiänsä availi aapiskukkoa tavaili.kouluun kiire oppimaan ystäviä tapaamaan pian osaan lukea nyt jo hyvin pukea a ja e jo osataan sanoja koulussa tavataan. Keväällä hypitään narua pihalla ja koulussa sekä vähän barbia pojat potkii palloa

Eeva-leena

Syksy

Syksy virittää hiljaiset soittimensa kaipuu laulaa soolon

Pekka Makkonen

Uuteen aamuun taas herätä saa

Uuteen aamuun taas herätä saa.
Kesän valossa kylpee maa.
Uusia polkuja taas elämä näyttää
ja mielen kiitollisuudella täyttää.

Seija

Tanssittaa

Jalkojani tanssittaa, heitän ilosta kärrynpyörää ja nappaan auringon syliin hajaannun ruohoon tutkimaan pieniä ihmeitä, lennän leppäkertun siivellä kapuan oravana puuhun, liu\’un lehmuksen lehtiin ja lehautan leivosen lentoon nakuttamaan pilvenreunaan saattelemaan kesäsateen liftaan sadepisaraan, keinun vehnäntähkässä ja virnistän auringolle.

Heinikoivu

Leppälehdossa

Leppälehto on minun kotani askelissa lempeän leinikin teriöt lakanani koiranputkien pitsi Mielessäni maistan kypsyvän mansikan makean ja imen itseeni vehreyden täyteyttä Jänönpesän piilossa ujot korvat kun kuljen kurjen askelissa viilenevä ilta viittanani kellona käen kukunta ja enkelit kirjovat iltapilviä aamuun

Heinikoivu

Omenapuu

Siellä on minun omenapuuni, solisevan puron rannalla, jossa tuulien huilut yhtyvät satakielen säkeisiin. Siellä puu kasvaa kultaisia kukkia ja hopeisia hedelmiä, jotka soivat hiljaa, kun keijut tanssivat lehdeltä toiselle. En minä niitä hedelmiä taskuuni poimi, vaan poimin puron kirkkauden, tuulen silkkisen kosketuksen, linnunlaulun heleät värit ja kesän kutsuvan kuulauden, että milloin tahansa löydän tien takaisin.

Mervi Heinilä

Räntäseula seudun päällä

Räntäseula seudun päällä,
saappaan alla lotinaa,
lantajuova järven jäällä — kesä tulee, ihanaa!

-Lauri Viita

Virpi

Nirskuen ja narskuen, puhuu herra Pakkanen

1. Nirskuen ja narskuen, puhuu herra Pakkanen. Luonto nukkuu uneksuu, metsässä on tammikuu.
2. Valkohanki kimmeltää, oksat peittää kuura, jää. Hymyyn käy jo päivän suu, onkohan nyt helmikuu?
3. Talitintin titityy, kevätsointiin virittyy. Mäyrämuori havahtuu, joko nyt on maaliskuu?
4. Pajunkissan hento pää, iloisena pilkistää. Kevätsade ropsahdellen, kutittelee nenää nallen. Vesi puroon huuhtoutuu, on siis metsän huhtikuu.
5. Västäräkki matkoiltansa, kertoilee jo juttujansa. Lintukodin kuistilla, iloinen on tunnelma. Laulut kauas kantautuu, onkohan jo toukokuu?
6. Lammen luona majavan, lapsikatras villi. Heiluu viikset, hännän lapa, uiminen on hauska tapa. Kukkii nurmi, kukki puu; metsässä on kesäkuu.
7. Tuoksuu villit mansikat, vadelmat ja lillukat. Eipä maistu mikään muu, on jo metsän heinäkuu.
8. Sirkka viulun virittää, soittojansa sirittää. Ilta hämyyn kietoutuu, onkohan jo elokuu?
9. Rouskut, tatit, vahakkaat, vanhat sekä nuorekkaat. Maasta ylös kurkottuu, nyt on metsän syyskuu.
10. Katsokaa lehtiä putoaa, punaista, keltaista, ruskeaa. Pöllövaari vastaa: Huuuuuu, metsässä on lokakuu.
11. Pakkaspojat rakentavat, lammikolle siltojaan. Huurukeijut levittelee, harsojansa yli maan. Näyttäydy ei kukaan muu, metsässä on marraskuu.
12. Tähtitaivas kirkastuu, nyt on metsän joulukuu.

lukija