Suru Suru

Aamu jo alkoi sarastaa
kutsui taival vaeltajaa
silmissään unen tähti
toiviotielleen hän lähti

Sinä lähdit ja sanoit tavataan,
Et tiennyt ajavasi kuolemaan.
On ilta illoista viimeinen,
ja hautakumpusi hiljainen.

Muru

Ei ollut lapsonen tänne luotu
maailman virtojen vietäviin,
vain taivaan lainaksi meille suotu,
ja siksi muuttikin taivaisiin.

Nuku tuoksuun kukkien,
nuku lauluun lintujen,
nuku nuoruusunelmiin,
nuku kevättoiveisiin.

Niin lyhyt askel
ajasta ikuisuuteen,
niin kapea raja,
välillä taivaan ja maan

Kuolleiden todellinen hauta on elävien sydän.
-Jean Cocteau

Tuhat tähteä tuikkivi taivaalla
vain yksi niin rakkaalta näyttää.

Uupunut matkaaja
rannalla himmeän maan
astui aurinkolaivaan
suureen valkeaan

Polkua mennyttä katselen,
sidon muistojen kukista seppeleen.
Siihen kukat niin ilon kuin murheenkin,
polun varrelta poimin,
jota kuljettiin.

Iltatähteä katsellen,
sinun himmenevän näin.
En voinut sinua tavoittaa,
jäin yöhön odottamaan.

Halusin sinun luoksein
palaavan, en ymmärtänyt
elämän jatkuvan.

Odotin, odotin mut silti
tiesin: et koskaan tulisi
takaisin.

Armi