Mitä pelkoa kuolemasta Mitä pelkoa kuolemasta

Lähdin syksyllä 1991 kovalla tohinalla ja suurin odotuksin au pairiksi Lontooseen. Sain hyvän englantilaisen perheen, suomalaisen välitysyrityksen kautta. Sairastuin flunssaan ja kun sairastun, tulen huolestuneeksi ja epäystävälliseksi. Perhe irtisanoi minut ja otin yhteyttä Lontoon merimieskirkolle, jonka numeron sain lennolla Lontooseen ystävälliseltä mieheltä. Olin jonkin aikaa kirkolla kunnes sain paikan toisessa englantilaisessa perheessä, mutta ei se piikominen minulta onnistunut. Palasin kirkolle ja apuun tuli ystävällinen Rämän perhe, joka otti minut apulaiseksi kotiinsa. Perheen äiti oli opettaja ja isä insinööri UPM:llä. Lapset olivat 2-vuotias Minna ja 1-vuotias Hansu vauva. En muista kiitinkö koskaan kylliksi heitä tilaisuudesta nähdä maailmaa ja asua Lontoossa. Lontoosta sain tarpeekseni, mutta Rämän perhettä en unohda koskaan. Toivon heille kaikkea hyvää ja että tämä viesti tavoittaa heidät vaikka mutkan kautta. Kiitollisena Anne Lytsy

-Anne Lytsy