Kiitoskeskus Kiitoskeskus

He pitivät minuun säännöllisesti yhteyttä, kun mieheni kuoli kolme vuotta sitten. He hakivat minut esim. taidenäyttelyyn mukaansa ja tätä yhteyttä on jatkunut tähän päivään asti. Olen heille ikuisesti kiitollinen.

-Eija Aaltonen

Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa on ihan mahtava, kannustava fiilis. Tällaisiin \”mummi-ikään\” päässeisiin ihmisiinkin pystytään luomaan \”minä pystyn\”-tunne! Minä joka ikäni sanoin että: \”Ei ikinä opiskelemaan enään!\” , aloitan joka arkipäiväni innostuneena, oli sitten ETÄ-/LÄHIpäivä. Korona-ajan säädökset ja määräykset on mukautettu sujuvasti opiskelu-runkoon. Tsemppiä tsemppaajille!

-Päivi Pätevä

Olen vuosia hoidattanut hampaani Kirsi Husalla. Kun itselläni on jo ikää, on se tarkoittanut myös suhteellisen tihuseen asiointia Kirsillä. Juuri maksoin 770 euron laskun – hyvillä mielin. Tiedän, että vain tarpeellinen tehdään ja se tehdään niin ammattitaitoisesti ja ystävällisesti, että ilolla maksan siitä pieniä mansikoita. Kiitos Kirsi.

-Päivi Karvinen

Adele on harvinainen liikunnan ammattilainen, jonka tunnit ovat kuin pieniä taideteoksia, sillä hän valitsee musiikin aina tunnelmaan ja juhlapäiviin sopiviksi ja usein loppurentoutuksen aikana jopa kyynel on usein silmässä, kun myös tunteet pääsevät valloilleen. Sielun ja kehon sinfoniaa!

-”Pelastusrengas”

Oli mahtava saada itse lautasliinoista tehty kaunis kukka aamupalatarjottimella. Yöhoitaja Jukka jaksaa tehdä tällaisia ihania juttuja, kun me muut nukumme. Ihanaksi asian tekee se, että hänen ei ollut pakko, mutta hän halusi. Kiitos!

-Riitta Saarikangas

Kiitos isämme viimeisen matkan järjestämisestä. Hautauspalvelun Elina on empaattinen ja ystävällinen. Pitopalvelu Huokauksen tarjottavat todella ammattitaidolla valmistettu ja tarjoiltu. Iso kiitos.

-isän tytöt

Moitakurulla Saariselällä olin tauolla 2 koiran kanssa. Evästellessäni muutaman metrin päässä koiristani, alkoivat he kunnon koiratappelun. Tämä nuori tyttö tuli suksensa kanssa erottelemaan koirat toisistaan kaveriksi. Ja siinä päivitelläsi jälkeenpäin että kuinkahan pääsen täältä pois kun toisen koiran jalka oli loukkaantunut ettei pystynyt enää juoksemaan, niin hän vinkkasi, että soita 112. Onneksi oli sen verran puhelinkentää, että sain yhteyden ja pääsin pois. Kiitos myös kahdelle pelastuspartion naiselle.

-Antsu

Eräällä kieltenopettajalla oli tapana jakaa meille oppilaille elämänkokemustaan kertomalla tarinoita: matkoilta joita oli tehnyt, maista joissa oli asunut sekä uusista kielistä ja kulttuureista joihin oli törmännyt. Jotkut vanhemmista pitivät metodia kummallisena. Tehtäviä meillä kuitenkin oli paljon. Muistan, kuinka toisinaan juputimme ylimääräisistä kielioppitehtävistä ja sanakirjojen ylenpalttisesta käytöstä. ”How would you say that in other words?” kuului eräs opettajan mielilauseista. Asiasta keskusteltiin luokassa. Opettajan vastaus jäi mieleeni: ”Jonakin päivänä te vielä kiitätte minua tästä.” Olen saanut kielitaidostani positiivista palautetta sekä töissä että vapaa-ajalla. En pelkää käyttää kieltä. Vaikka vieraskielisen ihmisen kohtaaminen oli pienessä kunnassa harvinaista, oivalsin opettajan tarinoista, että tärkeintä ei ole puhua oikein vaan tulla ymmärretyksi. Se, että huomaa omaavansa keskivertoa laajemman sanavaraston, lisää toki itseluottamusta. Ongelmatilanteissa minulla on lisäksi salainen työkalu. Kysyn itseltäni erään vanhan opettajan sanoin: ”How would you say that in other words?” Kiitos Eero. Vaikka pänttääminen välillä kyllästytti ja intimme sinulle vastaan, olit oikeassa.

-Katri

Sylvi on Otavassa syntynyt ja Turkuun muuttanut serkkuni, nyt jo edesmennyt. Olin n 10-vuotias, kun hän tuli käymään lapsuudenkotiini Enolahden Peltolaan. Hän kannusti minua lähtemään oppikouluun ja innostuin.Kävin kouluni ja minusta tuli diakonissa-sairaanhoidonopettaja. Sylvillä oli mies Väinö ja tytär Marja-Liisa. Olisi mukava saada häneen yhteys tai hänen mahdolliseen jälkikasvuunsa.

-Eila Järveläinen, os. Hietanen

Päivä alkaa hyvin luettua Aamun ajatuksen. Kiitos tästä

-Jorma Holappa