Värssypankki Värssypankki

Katseesi on lyhtyni sylisi on kotini vihdoinkin, sinä minun minä sinun yhdessä olemme vahvat .

pirjo

Muista seksilöidä.
Muista koskettaa.
Muista kuunnella ja kertoa.

silppuri

Suru, kaipuu niin suuri, tuska sammumaton. Mistä lohtua löytää, kun kaikki muuttunut on. Kuljit kanssamme kauan, halki vuosikymmenten. Elät vieläkin täällä, kautta lasten ja lastenlapsien. Sulla ikuinen rauha, kaikki hyvin nyt on. Ei kipua huolta, onni loppumaton. Kauniit muistot ei häivy, ne kirkastuu vaan. Joskus tapaamme jälleen ja oomme yhdes ainiaan.

Inna Akkila

Valkeni aamu kesäinen ympäröimänä rakkaiden. Turvallista oli silmät sulkea, sielun pois kehosta kulkea. Hiljeni elo maallinen, tuli tilalle valo taivainen. Joukko enkelten kotiin noutamaan Luojan luokse paikkaan parhaimpaan. Ikuiseen rauhaan autuuteen, kaikki huolet katos tyhjyyteen. Vaikka vaikea aika on jäähyväisten olet turvassa luona enkelten.

Inna Akkila

Onko se liian pitkä sana sanottavaksi. Onko se huulilla liian useasti. Anteeksipyyntö voi jäädä sanomatta meille jotka kyllä osaamme puhua. Mutta emme uskalla. Se jää katsottavaksi anteeksi viipyy yhä huulillani.

Päivikki Puonti

Tuuli tuo sen luoksesi ja kietoo sinut hyvänolon ja onnen taika viittaan.
Viitan suojassa olet turvassa.
Vahvistut,uudistut,voimistut…
Ympärilläsi kaikki maailman murheet ovat poissa.

Leila

Tästä se alkaa; vapaus ja vastuu, eikä se haittaa jos matkalla kastuu. Elämänpolku eteenpäin vie; sieltä se löytyy se oma tie.

Seija

Jalkojani tanssittaa, heitän ilosta kärrynpyörää ja nappaan auringon syliin hajaannun ruohoon tutkimaan pieniä ihmeitä, lennän leppäkertun siivellä kapuan oravana puuhun, liu\’un lehmuksen lehtiin ja lehautan leivosen lentoon nakuttamaan pilvenreunaan saattelemaan kesäsateen liftaan sadepisaraan, keinun vehnäntähkässä ja virnistän auringolle.

Heinikoivu

Leppälehto on minun kotani askelissa lempeän leinikin teriöt lakanani koiranputkien pitsi Mielessäni maistan kypsyvän mansikan makean ja imen itseeni vehreyden täyteyttä Jänönpesän piilossa ujot korvat kun kuljen kurjen askelissa viilenevä ilta viittanani kellona käen kukunta ja enkelit kirjovat iltapilviä aamuun

Heinikoivu

Siellä on minun omenapuuni, solisevan puron rannalla, jossa tuulien huilut yhtyvät satakielen säkeisiin. Siellä puu kasvaa kultaisia kukkia ja hopeisia hedelmiä, jotka soivat hiljaa, kun keijut tanssivat lehdeltä toiselle. En minä niitä hedelmiä taskuuni poimi, vaan poimin puron kirkkauden, tuulen silkkisen kosketuksen, linnunlaulun heleät värit ja kesän kutsuvan kuulauden, että milloin tahansa löydän tien takaisin.

Mervi Heinilä