Värssypankki Värssypankki

”Aina ei ehkä kykene näkemään työnsä tuloksia heti, mutta hyvää tehdessään voi luottaa sen kasvuun. Kun istuttaa hyvän, ehjän taimen, ravintorikkaaseen satavuotiaan Suomen maaperään, saattaa ajatuksissaan kuulla kuinka tulevinakin vuosina hongat huminoi ja keväisissä metsissä lintujen laulu soi.”

Kaija Munne

”Kun hengitämme, elämme, kun rakastamme, tunnemme elävämme.”

Kaija Munne

TEMMELTÄJÄ: Juokse sateessa. Laske pilvet taivaalla. Kysy varikselta minne matka. Pyydystä lumihiutale ja hypi lätäkössä. Leiki astronauttia pihakeinussa. Nää leppäkertun lentoonnousu. -Älä vielä kasva aikuiseksi. Aika koittaa johon elämä sinut valmistaa ja koet vielä kaikki maailman ihmeet. Siihen sinua auttavat ja tukevat äiti ja isä, mummot ja papat rakkaudellaan. Ole vielä hetki lapsi, vanhempien ihme ja silmäterä. Siunattu isän toiveessa ja äidin rukouksissa.

Mano

Rakkaus on selittämätöntä, ratkaisematonta, käsittämätöntä, todellinen arvoitus. Kun selität sen, se on jo mennyt pois. Vain usko antaa sille ikuisuuden.

Matti

Kaksi maailmaa,
rinnakkaista todellisuutta,
synnyttää uuden,
arvoituksen,
jota kaksi sydäntä vartioi ikuisuuteen.

Matti

Rakkaus ei katso ikää eikä pituutta.
jos rakkaus on aitoa nii se kertaa ylä-ala mäet.
ystävät tai perhe ei voi päättää ketä rakastat ja ketä et.
joten pää pystöön ja kuuntele sydäntäsi niin löydät sen oikean.

Mimmi

Kaunis käytös on kuin peilin kuvajainen; se heijastuu takaisin sinuun itseesi.

Kaija Munne

Jo tauti talttumaan käy pöpö pois pakenemaan Lähtee räkä rääkkylään karheat kurkut kalppimahan Vilut villahousun vinkumaan kananlihat kankahalle karisee pois työnnä yskänlääkkeet sametilla olos tuo ympäröitse tautituokkonen ruma nukkavieru ulkoruokintaan täräytä terve mieli verryttele sileä olon kirjo annostele olomuoto paremmaks lurittele sanarohtosilla näillä tokenemaan paa taudin torvisoitto aamu rapsuttaa vyöryy pystypäinen päivän koitto

Emma Kokko

Olin 13v kun muutimme ruotsiin. Ikävä ottaa kovan otteen lähtijästä eikä koskaan tunnu hellittävän vaikka yli 40 vuotta on muutosta. Ikävä tuntuu tältä: Sinivalkoiset kyyneleet. Muistan kesäyöt valkoiset, muistan järvet siniset, muistan taivaan ja kauniin maan. Kodin, jonka jouduin jättämään, ystävät, joille selän kääntämään, pois, muualle, näin lähtemään. Palata en varmaan koskaan enää voi, muistot rakkaat vain lauluissa nyt soi. Taakse mitä jäi, uudelleen vain uni loi. Hetkeks´vain sinne joskus mä palaan, ystävät vanhat kohtaan ja halaan. kyyneleet mä silloin heiltä salaan, Muistot taas minua sinne kotiin vie, vaikka mutkainen, pitkä, sinne on tie. Määränpää satua, unta, sitä vain se lie. Muistot mua kauas, sinne taas kantaa, kohti lapsuuden aikaa, sen sinistä taivaanrantaa, rauhan mieleen, kaipuuseen se hetkeksi antaa. Lapsuuden kodin ja maan, sydämeen jättäneet, silmäkulmiin, ajoiksi, ikusiksi, kiinni jäätyneet, kaipuun ja muistojen, sinivalkoiset kyyneleet. Emppu Vuoluterä, Mariestad, vappuna 2017.

Eino ”Emppu” Vuoluterä

Presidentti Mauno Koiviston muistoruno: ”Jätin taakseni rakkaan maan, kaikki rakkaat ihmiset, mutta elän heidän muistoissaan. Laulamaan minut on luotu, taivaallisen laulukuoron osa myös minulle suotu. Täällä taivaan valossa saan odottaa; me jälleen kohdataan. Mutta ennen sitä huomatkaa; jokainen kevään kukka, sinivuokot, valkovuokot, kielot ja tuomet ne soittavat viuluaan ja linnut kertovat laulullaan; vain sen minkä sieluni kantaa jaksoi, se on mun mukanain; se olethan yksin sinä, mun rakkaani ainoain.”

Kaija Munne