Värssypankki Värssypankki

Elämän parasta ennen päiväys on merkitty kullatuin kirjaimin hautakiveen.

Pekka Makkonen

Aikaa ei voi pakastaa hetket ovat elämän suola

Pekka Makkonen

Elämän kiteet hiekka tiimalasissa ne valuvat papin hiekkakauhasta maaksi pitää sinun jälleen tuleman

pekka makkonen

Tartu hetkeen Et saa kiinni aikaa tartu hetkeen pidä sitä kuin perhosta kämmenellä

Pekka

Hyvä päivä, illalla hyvä mieli, uneen kun painan pään, rauhaisan levon, hyvän huomisen, uskon,toivon, olla olemassa, selviytyä.

leeaorvokki

Virheet tulee hetkessä ja suunnittelematta. Oikein tekemiseen menee joskus koko elämä.

risto

Muistolle. On kevät, koivun silmut aukeaa, muistot, menneen, Sinetän, Tule uniin.. Pohjoisen kauniit maisemat. Ihmiset, ihanat. On Rovaniemi mielessäin, oletko mennyt Luojan luo, tarhaan luojan armaan.

leeaorvokki

Jossain äiti Amma halaa. Jossain itkee äijä salaa. Ihminen jos koskettaa, aina joku onnen saa. Kun avoin oli äidin syli, niin pääsin pahan päivän yli. Äidin käsi lohdun antoi. Yli suuren surun kantoi. On äitii vailla orpolapsen elon alku vaivaista. Saattaa puute kosketuksen piltin elon katkaista. On sanat joskus voimattomat lohdutusta jakamaan. Älyn keinot avuttomat surullisen kohtaamaan. Halaus taikka kosketus on joskus ainoo lohdutus. Kun sanat loppuu oikeat, niin riittää, että kosketat. Ihminen voi pihdata vaikk’ kaiken sai hän lahjana. Näin estyy lämmön virtaus ja pysyy moni surkeus. Aurinko ei vanhene, vaikk valoaan ei säästele. Rakkaus kasvaa jakaen. Myös antaja saa rakkauden. Rakkaus on vastalääke himon rumaan ahneuteen. Omistaen ei hän koske, ken avun tarvii murheeseen. Ei kaikkiall’ oo peikkoja, vaikk’ oomme usein heikkoja. Ken sitten päättää uskaltaa, hän uuden auvon oivaltaa. Sääliä voi häntäkin, ken aina kylmin askelin kulkee ohi surevan, et säästäis oman aseman. Ken aina pelkää koskettaa, hän saattaa itse vaikertaa. Kuka häneen pahoin koski? Miksi hehkuu toinen poski? Vain Pyhä koskee saastaiseen. Tavis säästää prameuteen. Rakkaus yltää taivaiseen. Se on altis nöyryyteen. Kaikella on aikansa. Ajoitus avain kaikessa. Sana sanottu ajallaan – kultaomena hopeamaljassaan. Mut’ älä silloin ohi käy, kun tietä muut’ ei ulos näy. Voi ihmishengen pelastaa, ken oikein taitaa koskettaa. Tiedekin sen todistaa: Kosketus voi parantaa. Koskettava tohtori tietämättään paransi. Kosketus voi ottaa mukaan, tai sitten oven sulkea. Ken kädet joskus haliin avaa, ei vielä ole julkea. Jos vaikka sanat näyttää tuonne, niin tärkeempi on teon juonne. Sanoilla jos hämäätkin, niin keho kertoo varmemmin: ’Sinua en kosketa, sill’ en pidä sinusta.’ Ei yksin pärjää yksikään. Me luotiin yhdess’ elämään. Äl’ ohi kulje surevan, vaan ole käsi Jumalan. Sill’ kenties jopa huomenna on elos täynnä surua. Silloin siipi enkelin koskee muodoss\’ kumppanin. Raimo Kivioja

Raimo Kivioja

Vain siten, että antaa elämälle mahdollisuuden, voi saada tilaisuuden kokea jotain kaunista ja hyvää.

Kaija Munne

1. Nirskuen ja narskuen, puhuu herra Pakkanen. Luonto nukkuu uneksuu, metsässä on tammikuu.
2. Valkohanki kimmeltää, oksat peittää kuura, jää. Hymyyn käy jo päivän suu, onkohan nyt helmikuu?
3. Talitintin titityy, kevätsointiin virittyy. Mäyrämuori havahtuu, joko nyt on maaliskuu?
4. Pajunkissan hento pää, iloisena pilkistää. Kevätsade ropsahdellen, kutittelee nenää nallen. Vesi puroon huuhtoutuu, on siis metsän huhtikuu.
5. Västäräkki matkoiltansa, kertoilee jo juttujansa. Lintukodin kuistilla, iloinen on tunnelma. Laulut kauas kantautuu, onkohan jo toukokuu?
6. Lammen luona majavan, lapsikatras villi. Heiluu viikset, hännän lapa, uiminen on hauska tapa. Kukkii nurmi, kukki puu; metsässä on kesäkuu.
7. Tuoksuu villit mansikat, vadelmat ja lillukat. Eipä maistu mikään muu, on jo metsän heinäkuu.
8. Sirkka viulun virittää, soittojansa sirittää. Ilta hämyyn kietoutuu, onkohan jo elokuu?
9. Rouskut, tatit, vahakkaat, vanhat sekä nuorekkaat. Maasta ylös kurkottuu, nyt on metsän syyskuu.
10. Katsokaa lehtiä putoaa, punaista, keltaista, ruskeaa. Pöllövaari vastaa: Huuuuuu, metsässä on lokakuu.
11. Pakkaspojat rakentavat, lammikolle siltojaan. Huurukeijut levittelee, harsojansa yli maan. Näyttäydy ei kukaan muu, metsässä on marraskuu.
12. Tähtitaivas kirkastuu, nyt on metsän joulukuu.

lukija