Värssypankki | Page 50 of 165 | Positiivarit

MEIDÄN MUMMO

MEIDÄN MUMMO
(Aila Nissinen)

Maailmass’ on meidän mummo
parhain ihmisistä,
hän on hellä, hän on hyvä,
kallein ystävistä.

Tuolissansa mummo istuu
aina ahkerana,
meille onpi toverina
aina hupaisana.

Leikit kaikki ymmärtää hän,
surut kaikki suistaa.
Aina meitä pienoisia
hellästi hän muistaa.

Mummon luo ei murheissansa
koskaan mene suotta.
Jospa mummo elää saisi
vielä sata vuotta!

Minna

Taas kuuset tuoksuvat

Taas kuuset tuoksuvat,
on kynttilöissä valot.
Joulurauha täyttää
sydämet ja talot.

Leena

Olipa kerran pikkuinen noitaakka

Olipa kerran pikkuinen noita-akka,
jolla oli pikkuinen noitavakka.
Vakassa sillä oli noitapilli
ja pillissä noitasävel villi.
Kun noita puhalsi pilliin kerran,
satoi karamellejä tonnin verran.
Kun noita puhalsi kertaa kaksi,
kasvoi kissa taloa suuremmaksi.
Kun noita kolmasti soitti,
niin uni kaikki voitti.
Noita pani pillinsä vakkaan,
sillä uni tarttui myös noita-akkaan.

Mummo Keski-Suomesta

Kynttilöin tähtivöin

Kynttilöin, tähtivöin
on koristeltu kodit, pihamaat.
On tontun jäljet talviöin
jo lumeen painuneet.
Kääröihin on salaisuudet
joulun peittyneet.
On tullut aika toivottaa
joulun aikaa rauhaisaa ja
hyvää vuotta alkavaa!

Mauku

Kun ruusu kuihtuu niin hoida liljaa

Kun ruusu kuihtuu, niin hoida liljaa.
Kun äiti suuttuu, niin ole hiljaa.”

Minna

Unipeittoon pehmeään

Unipeittoon pehmeään
pieni palleroinen peitä.
Leijaa pirttiin hämärään
suloisia enkeleitä,
vievät lapsen mennessään
utuisia unten teitä.

Anna

Tuli kirkkaus

Tuli kirkkaus
Tuli rakkaus
Tuli oikea Joulu.
Saapui lapsi
Saapui rauha
Saapui onni sydämeen.

Marjaana

Rakkaus on sisäistä

Rakkaus on sisäistä, ihanaa kutinaa, jota ei voi raapia.

Markku

Isälleni

Isälleni

Syksyiset päivät talveksi muuttuu,
pienestä kodista asukas puuttuu.
Vanhuus ja sairaus huonoksi veti,
nyt olin paikanasi on oma peti.
Väheni voimat masentui mieli
kankeasti puheeseen taipui kieli.
Tahtoi jo haudan lepoon päästä,
miks luoja ei lastansa vaivoilta säästä.
Kuoleman varjot jo kasvoillas näin,
kun kotona katsomaan sinua jäin.
Tuonelan enkeli kannoillas hiipi,
sua kosketti melkein sen tumma siipi.
Jospa jo koittaisi matkasi pää,
loppuisi tuskainen elämä tää
Vielä kun jaksat hetken verran,
ikuisen unen saat luona herran.
Kultaiselle isälle Pirjo

Pirjo

Kaikista hetkistä

Kaikista hetkistä,
joita meillä on
elämämme varrella,
virkistymme eniten niistä,
jotka jaamme ystävien kanssa.