Kiitoskeskus Kiitoskeskus

Kiitos Elinalle, joka toimi poikani luokassa sijaisena hänen neljännen luokkansa ajan lukuvuonna 2005-2006. Vuosi oli lapsille erilainen, sillä oma ope sairastui yllättäen vakavasti ja jäi kokonaan pois työstä. Elina loi luokkaan hyvää henkeä ja johti suurella viisaudella ja lämpimällä sydämellä varsin vilkasta luokkaa. Hänestä tuli meille kaikille hyvä mieli, ja häntä on mukava jututtaa vieläkin kylällä nähdessä.

– Minna Heikkinen

Kiitos asiantuntijuudesta,kasvatusvastuun jakamisesta sekä myötäelämisen taidosta.

– Tildan vanhemmat

Jannessa on kaikki opettajan taidot kohdallaan. Tämä kiitos tulee lasteni pyynnöstä hehän asian tietävät.

– äiti

Kiitos Marjukka ATK-Ope! Olet innostava ja kannustava Opettaja, joka iloisesti huomioit erilaiset ja eri-ikäiset oppijat. Rohkaiset kokeilemaan ja etsimään uutta ja olet siitä itse loistava esimerkki!

– Leila Mönkkönen

Ihana ope! Lapsemme idoli! Jääthän jatkamaan erinomaista työtäsi lastemme kanssa ainakin seuraavaksi vuodeksi!?

– Katriina Samun äiti

– Arja, 57 vee

Hei, olen paljon ajatellut opettajan antamaa palautetta joka tulee paperilla kotiin, kuinka huolellinen lapseni on 3 viikon aikana ollut. Aiemmin tyttäreni oli pahoillaan, kun joutui tuomaan lapun jossa oli muutamia unohduksia. Tällä viikolla hän onnesta soikeana kertoi saaneensa opelta tarroja, kun hän oli parantanut tapojaan ja unohduksia oli paljon vähemmän. Ihanaa kun opettaja antaa myös positiivista ja lasta kannustavaa palautetta.

– Aina

Meidänkin tytöstä tuli taas iloinen ja ahkera koululainen alkuhankaluuksien jälkeen, tämän maalaisjärkisen opettajan ansiosta

– oppilaan äiti

Kari, sinun tapasi pitää kursseja ja luentoja on sellainen, että haluat todella kuulla, mitä mieltä opiskelijat ovat asiasta. Se on maailman parasta asiakaspalvelua, kun ihminen saa tulla kuulluksi. Sinulla on paljon elämänkokemusta ja jaat sitä huumoria viljellen. Valmistun pian ja yksi harvoista harminaiheistani on se, että en enää pääse luennoillesi – ne kun aina herättävät mielenkiinnon, olipa kyse sitten sosiaaliturvaan tai satujen mytologiaan liittyvistä asioista. Hei älä koskaan ikinä muutu!

– sh-opiskelija

Oli syksy 1981 kun muutimme pieneen Teerinevan kylään. Olin seitsemännellä luokalla, joten kävin koulua Alajärven yläasteella. Englanti ei ollut ollenkaan lempiaineeni ja se näkyi myös uudessa koulussa; en viitannut ja olin kaikin puolin hissukseen. Opettaja jonka muistan olleen nimeltään Helena (sukunimi?) taputteli kerran tunnin jälkeen minua olkapäälle ja sanoi, että vaikka olinkin uusi oppilas, minun ei tarvitsisi ujostella. Viittaa vain rohkeasti, olen huomannut että osaisit kyllä.

No, en osannut, ei kiinnostanut eikä ujous ole koskaan kuulunut luonteenpiirteisiini, mutta hän oli niin luottavaisen oloinen etten voinut pettää luottamusta. Läksyt tuli luettua paremmin, osasin ja viittasin, kokeetkin sujuivat. Positiivinen kierre, sanoisin. Asuimme paikkakunnalla vain vuoden, mutta siitä lähtien englannin kieli on kiinnostanut, numerot ovat olleet todistuksien valopilkku ja pysytyn kommunikoimaan englanniksi. Kiitos Helena.

– Sari