Liimaa parisuhteisiin

Romanttinen pariskunta sängyllä

Aamiaisvieraat jakavat kokemuksensa miten parisuhdetta ruokitaan niin, että hektinen arki ei vie liiaksi voimia toisen huomioimiselta. He kertovat miten onnistuivat pitämään ohjat omissa käsissään silloinkin kun kahdenkeskinen aika oli minimissä.

Vastanneiden kesken arvottiin kolme kappaletta 30€ lahjakortteja verkkopuotiimme. Olemme voittajiin yhteydessä sähköpostitse.


Vie lapsi kerran kuussa vuorokaudeksi mummolaan niin saatte yhteistä aikaa ja mummo saa tutustua lapseen kunnolla
Kirsi


Suosittelen lämpimästi teitä lainaamaan (tai ostamaan) Ihmeelliset vuodet -kirjan. Siinä neuvotaan konkreettisesti n. 10 ohjeella positiivisen kautta vanhempia lapsen kasvatuksessa. Sitä käyttävät Suomessa mm. perheneuvolat. Sen vaikutukset ovat tutkitusti tehokkaita. Mitä yksinkertaisempia. Silloin voimia jää parisuhteeseen.

IHMEELLISET VUODET


Joskus, kun pojat oli laitettu nukkumaan, syötiin yhteinen salaatti olohuoneessa. Yleensä mieheni loihti pikkunaposteltavat, asetteli ne kauniisti lautaselle ja oltiin ’iltapiknikillä’.

Teemme usein ’diilejä’, niska- hartia- päänahka- kasvohierontoja. Toinen istuu sohvan edessä lattialla ja toinen hieroo sohvalta käsin. Kun vuorotellaan, niin kehitytään molemmat ’hierojina’. Nyt kun pojat ovat vanhempia, teen heidänkin kanssaan ’diilejä’, hieronta-hieronnasta. Murkkuikäisen kanssa oiva tapa käydä rauhassa asioita läpi.

Arjen pienet teot palkitsevat parisuhdetta, enemmän kuin luksusviikonloppu kerran vuodessa.

4 poikaa


Perhekalenteri käyttöön ja SUUNNITTELETTE yhdessä parisuhteen ajan. Muuten se jää ja jää ja aina olette vain vanhempien roolissa. Hyvä, jos on tukiverkostoa, joku ystävä tai sukulainen saa olla pari tuntia lasten kanssa ja jos ei ole, silloin saa apua vapaaehtoisilta, järjestöistä. Kahdenkeskeistä aikaa ei tule ovesta sisään, mutta sitä voi itselleen järjestää 🙂

MM


Jalkojen tai hartioiden hieronta telkkaa katsellen tai päivän postia lukien on hieno hetki yhdessä.
Aamu- tai iltapalavoileivän teko toiselle piristää.
Rakkaustextarit päivän kuluessa ilahduttavat.
Onni löytyy arjen pieninä tekoina.

Maisa


Parisuhteeseen kuulu lapset, pitäisi voida iloita lasten kautta. Olen itse havainnut, että naiset ”valittaa” ja odottaa yhteistä kahdenkeskistä aikaa enemmän kuin miehet. Olen ollut aviossa kohta viisikymmentä vuotta, enkä vieläkään ymmärrä/tajua yms. mitä naisten korvien välissä liikkuu. Naisten helmasynti, he yrittävät opettaa miestään koko ajan, tee niin tee näin, mutta mies tekee enimmäkseen väärinpäin!

peukkeli


Lapset nukkumaan 20.00 sen jälkeen ei tehdä kotitöitä vaan vietetään aikaa puolison kanssa ilman että telkkari, kännykät tai tietokone on päällä. Kotityöt hoidetaan yhdessä päivän ja illan aikana. Siinä jää helposti 2-3 tuntia jokaiselle päivälle.

Ambie


Tytär on pienten tyttöjen äiti ja he ovat hänen miehensä kanssa lähes alusta alkaen käyneet kerran kuukaudessa treffeillä, jolloin isovanhemmat vuorotellen saavat tyydyttää hoitamisintoaan.

Veera


Poikani perhe on kaksilapsinen 8 ja 3,5 vuotiaat + koira. Mummi meni viikoksi hoitamaan heitä heidän kotiinsa. Vei pienemmän hoitoon ja huolehti isomman kouluun. Itse töihin. Hyvin meni viikko kun perusrutiinit/arki oli kohdallaan.

Mummeli


Muista kiittää, kehua ja ohimennen sipaista. Älä pidä itsestäänselvyytenä toista ja toisen tekemisiä. Sopikaa kalenteriin kerran kuussa omaa aikaa. Lapset jonkun hoitoon. Se hetki voi olla elokuvat, saunailta, lenkki, ulkona syöminen. Mitä vaan missä on mahdollisuus keskittyä hetki toiseen ja vaihtaa aikuisten ajatuksia ja kuulumisia.

Oppia ikä kaikki


Ne hetket kun istuu vierekkäin kullan kanssa, niin pitää muistaa silittää. Ei niin lyhyttä automatkaa, uutislähetystä tai aamukahvin kaatoa kuppiin etteikö silittämään pystyisi. Erityisesti miehille tärkeää tulla silitetyksi, yllätyitkö?

Qvantti


Tämä on asia, josta olen hyvin kiitollinen appivanhemmilleni: he tulivat meille viikonlopuksi hoitamaan lapsia ja me menimme heille lepäämään. On helpompaa siirtyä toiseen asuntoon aikuisen tavaroitten kuin lasten tavaroitten kanssa, lapsilla oli oma koti ja omat lelut ja tutut hoitajat.

Kiris


Jos mummu tai pappa ottaisi kullanmurut yökylään tai joku naapuri, kaikilla ei ole lapsia, saattaisi olla jopa tervetullut asia. Uskallusta ja rohkeutta! Saisitte hetken hengähtää.

Mummu metsän keskeltä


Lapset nukkumaan ajoissa. Kotityöt jaettava kummallekin ja ilman muuta kannattaa ostaa palveluja. Minulla oli siivooja noin 4 vuotta ruuhkavuosien aikaan. Aivan ihana oli tulla kotiin kun perushomma oli tehty. Hyvät suhteet mummoloihin tai ukkiloihin 🙂 Kyllä ne ottaa mielellään aika pienenkin ja tietty rohkeasti vaan jätettävä muksut sinne. Tai sitten siskoille tai veljille jos ei raaski ostaa hoitajaa kotiin. Minulla oli ihanteelliset pari kesää kun kotona kävi hoitaja (yläasteikäinen tyttö). Lapsia ei tarvinnut herättää aamulla ja kun tuli kotiin oli ruoka valmista. Ja jos saat viikonloppuvapaan niin nauti siitä vaikka kotona niin matkustaminen ei stressaa. 😉

SaJu


Yli 70-vuotiaan kokemuksella sanoisin, että paras asenne ihmissuhteissa on kunnioitus. Pikkulasten kanssa tulosta tulee, kun palkitsee hyvän käytöksen eikä huonoa. Palkitseminen ei tarkoita mitään karkkia tms. vaan huomiota. Eli kehuu, kun lapsi onnistuu eikä moiti pikkujutuista – siis ihan kuin koirakoulussa. Vakaviin käytöshäiriöihin pitää tietysti puuttua eli ottaa uhmaikäinen tiukasti syliinsä ja kun pahin kohtaus on ohi selittää faktat, jos lapsi jo ymmärtää puhetta. Mitään esitelmiä ei pidä pitää, ne menevät yli ymmärryksen. On aluksi vaikeaa, mutta lapset ovat uskomattoman hoksaavia ja pelin henki selviää. Huumori ei haittaa, mutta ironiaa lapsi ei ymmärrä. Tsemppiä ja hellyyttä kaikille sopivasti.

Mummeli


Kaikkein kiireisimpinä vuosina otimme mieheni kanssa tavaksi käydä yhdessä lounaalla kesken työpäivän. Lounaaseen ei ollut tuntia enempää, mutta se tunti oli meille kahdelle.

piupau


Eipä siinä pystynyt parisuhdetta hoitamaan kun on 4 pientä lasta, puoliso vuorotyössä ja siihen päälle itse sairastuu syöpään kun nuorimmat lapset olivat alle 2-vuotiaita. Elämä oli pelkkää eloonjäämiskamppailua. Ei ollut rahaa lähteä mihinkään ei edes ravintolaan syömään kahdestaan. Joskus kun lapset nukkuivat voimme rauhassa jutella kahdestaan. Nyt olisi sitten aikaa jutella, mutta ei ole mitään mistä jutella. Yrittäkää nuoret repiä jostain kahdenkeskistä aikaa – palkatkaa vaikka lapsenlikka ja menkää elokuviin ja sitten syömään.

Äiti


Valitkaa yhteisiä unelmia/tavoitteita, joita kohti haluatte mennä. Miettikää, mitä tekemistä/valintoja siihen suuntaan pääseminen vaatii. Mukaan myös parisuhteeseen liittyviä asioita. Kun elämässänne on yhteinen maali olette tiimi, joka pitää yhtä ja tukee toinen toistaan. Kasvattaa teitä yhteen ja olette vahvoja.

Mika


Olemme löytäneet hyvän lastenhoitajan MLL:n sivuilta. Hänet pyydämme aika ajoin (noin kerran kuussa) hoitamaan lapsiamme, jotta pääsemme yhdessä kävelylle, elokuviin tai muualle. Ilman sovittua aikaa parisuhdeaikaa ei tunnu järjestyvän. Poikkeuksena illat, jolloin laitamme saunan lämpiämään mennessämme nukuttamaan lapsia. Kun lapset ovat nukahtaneet, jätämme kotityöt ja kännykät pois ja menemme saunaan yhdessä. Pienikin yhteinen aika auttaa, mutta joskus on tärkeää varata aikaa ihan päiväsaikaan, kun ei ole vielä väsynyt.

Tiiu


Kun lapsemme olivat pieniä, parisuhteen hoitaminen oli pieniin hetkiin tarttumista. Pusut ja halit erotessa ja tavatessa. Lasten iltarutiineista huolehtimista, jotta aikaa jäi itselle ja toiselle vähän illallakin. Kerran vuodessa hotelli/teatteri/ravintolaruokailuviikonloppu hyvien ystävien kanssa. Mutta myös koko perheen kesken yhteisiä kävelylenkkejä, retkiä, peli-iltoja ja muuta mukavaa. Vaikka lapset olivatkin niissä mukana, ne sitoivat meitä vielä tiiviimmin tiimiksi.

Ja vaikka lapset ovatkin jo isoja, toimimme edelleen samoin ja se tuntuu toimivan:)

Lapset jo 19 ja 16


Tieto siitä, että lapset ihan oikeasti kasvavat, eivätkä ikävä kyllä jää ikuisiksi ajoiksi pieniksi. Nauti joka hetki pienistä lapsistasi. Omani 3 jo aikuista lasta kasvoivat ainakin liian nopeasti.

kokemusta on


Meillä on mieheni kanssa 3 pientä lasta ja olemme huomanneet, että kaikista tärkeintä on pienet huomionosoitukset toiselle arjessa. Hipaisu ohimennessä, hymy toiselle vaikka pienen raivotessa. Minua auttaa todella paljon uhmaikäisen kanssa kun mieheni laskee käden harteilleni kun minulla meinaa mennä hermo. Tulee tunne, että olemme yhdessä. Väsymyksestä huolimatta olemme raivanneet tilaa kummankin harrastuksille ja nyt meille on tulossa viikonloppu kaksin. Emme vielä tiedä mitä teemme, mutta riittää että saamme olla kahden. Olemme käyneet myös pariterapiassa, josta oli meille suuri apu. Ymmärsimme, että reagoimme täysin päinvastoin väsymykseen. Toisella lisääntyy virta ja toisella virta loppuu kokonaan. Tämän ymmärryksen johdosta riitamme ovat huomattavasti vähentyneet. Jaksamista ja hymyä arjen keskelle!

Katja


Helppo ja yksinkertainen keino perheen ihmissuhteiden hoitoon eikä maksa mitään: HUOMIOI PUOLISOSI AINA KUN HÄN TULEE KOTIIN: MENE VASTAAN JA KERRO OLEMUKSELLASI ETTÄ OLET ILOINEN JA KIITOLLINEN ETTÄ HÄN SIINÄ.

esteri


Hei Kukka-Maaria, olen kolmen tyttären äiti. Kun omat lapset olivat pieniä, he menivät iltaisin nukkumaan viimeistään klo 20.30. Näin vanhemmille jäi iltaisin pieni hetki itselleen ja toiselle ennen omaa nukkumaanmenoa. Meillä oli muutenkin erittäin hyvä tilanne, koska siskollani ei ole omia lapsia ja hän on hoitanut meidän todella paljon. Lisäksi molempien vanhemmat ovat olleet lähellä ja apuna. Kavereilla oli myös aikalailla samanikäisiä lapsia ja niitäkin ristiinhoidettiin, jotta vanhemmat saivat omaa aikaa. Joskus riittää se, että saa käydä kaupassa rauhassa tai puolison kanssa iltakävelyllä. Lapseni ovat nyt 24, 21 ja 16. Heidän ollessaan pieniä & kouluikäisiä ei myöskään tietokoneet, tabletit, kännykät vielä olleet yleisiä, joten aikaa ei mennyt koneella vaan illat ja viikonloput olivat aika rauhallisia, kun aikaa ei tuhraantunut somessa. Tosin tv:tä katsottiin yhdessä ja pelejä pelattiin. Toivottavasti löydätte teidän perheelle sopivia ratkaisuja ja yhteisiä hetkiä 🙂

susanna


Nyt kun pojat on aikuisia ( 3 ), jälkikäteen muistellessa, ehkä eniten kannatteli arkea ajatus, että tämä on JÄRJESTELYKYSYMYS ! Niinhän se oli, kun ajatus on ensimmäinen teko. Kun oli hyvällä tuulella, niin aina tuli se luova ratkaisu ja hyväntuulisuus toi voimaa myös järjestellä silloin tällöin omaa kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa.

Arki oli mitä melkoista hulapaloa, poikien harrastusten, työn, hoitojen, pyykkien, ruuanlaiton jne kanssa. Perheessämme oli yksi auto ja usein mies reissussa sillä, monta kertaa viikossa. Hoitoon, harrastuksiin viennit ja töihin meno oli mitä melkoista järjestelyä, usein vastavuoroista naapureidenkin kanssa.

Pojat tänään kiittelevät vanhempiaan mennen tullen palatessa lapsuudestaan, että yksinkertaista, kun on punainen lanka ja asennetta. Onnellinen Mummo tänään.

menneitä muistellessa


Meillä lasten sängyt oli parisängyn vieressä elikkä jos lapsista joku halusi yöllä meidän sänkyyn, viereen sai tulla muttei väliin 🙂 Töissä oltiin yhdessä ja joskus kauppareisulla! Mutta siitä uhmaikäisestä ei kannata ottaa määräänsä suurempaa pulttia ellei ole ihan pakko, koska lapsi ”itsenäistyy” ja omat hermot ei ole niin lujalla 🙂

Taija


Kyllä se kahdenkeskinen aika (ilman lasta/ lapsia) on tärkeää. Jos tukiverkkoa on, sitä pitää käyttää! Jos sitä ei ole, pitää raskia ottaa vaikka maksullinen hoitaja. Syömässä, leffassa, konsertissa käynti tekee ihan hyvää. Ei sen tarvitse välttämättä sen kummempaa olla.
Toinen tärkeä juttu on kunnon YÖUNI. Väsynyt äiti ei ole kenenkään etu. Kun äiti nukkuu hyvin, äiti jaksaa hyvin ja kaikilla on kivempaa. Joten älä missään olosuhteissa tingi nukkumisesta. Jos tukiverkkoa ei ole, palkkaa tätäkin varten hoitaja.

Valeriaana


Parisuhteelle on hyvä jättää omaa aikaa esim. voi välillä viedä lapset hoitoon mummolaan tai ystäväperheen luokse, myös kun lapset nukahtavat aikaisin niin ilta on hyvä pyhittää kahden keskiseen aikaan.

Pienet huomaavaisuuden toista kohtaan pitävät hyvää oloa ja että saa tunteen, että toinen välittää, voi olla avuksi toiselle esim. kun toinen hoitaa lapsia toinen voi auttaa keittiöhommissa, pyykinpesussa yms. Arkikin voi olla hyvää kunhan työ jaetaan tasapuolisesti ettei toinen puoliso uuvu kokonaan. Toisen huomioiminen ja hemmottelu, esim. yhteinen kylpyläreissu auttaa kummasti jaksamaan myös arkea. 🙂

Tupukka


Toisen huomioon ottaminen vähäsen joka päivä. Isoihin ihmetekoihin eivät ainakaan minun voimat lasten ollessa pieniä riitä. Jokainen tietää mitä se voi olla omassa parisuhteessa. Kysytään kumman tahtoo, mitä on mieltä, mikä piristäisi viikonloppua, tehdäänkö yhdessä, tarvisin sun apua, kumpi ottaa päivälevon ensin…

Myös pienten asioiden tekeminen toisin. Kahvit juodaankin ulkona. Kun jompikumpi mokaa, muistellaan samaan tilanteeseen liittyvää vitsiä. Annetaan hyväksyvä katse. Muistetaan toista arvioidessa, että hänkin on väsynyt jne.

Mielestäni niitä vapaailtoja ja yhteisiä hetkiä voi olla vaikka harvemmin. Pikkulasten aikana heidän tarpeensa ovat ensisijaisia. Kun lapset voivat hyvin, uuvahtaneet vanhemmatkin voivat väsymyksen takana hyvin. Minua piristää jo se, että saadaan parin kuukauden välein katsottua joku hyvä tallenneleffa yhdessä ja maistaa kaappiin vanhentunutta viiniä kun lapset nukkuvat. Sitäkään ei kannata hyvien yöunien kustannuksella tehdä, jos tarvitaan unta enemmän.

Välillä tuntuu myös, että parasta mitä toiselle voi antaa on oma tila.

Seksuaalinen läheisyys muuten onkin jo isompi ponnistus ja palkkio, ellei päivittäistä kosketusta lasketa. Kun vauva on rinnalla ja isompi itkee syliin kanssa, seksi ei pyöri ensimmäisenä mielessä kun saa kädet vapaaksi. Kummankin unentarve on kerta kaikkiaan tultava ensimmäiseksi. Voisin lupautua miehelle vaikka yön kuningattareksi, jos saan ensin 12 tunnin yöunet 🙂

Hermojen kireyteen auttaa aina muiden läheisten tai kasvatusalan ammattilaisten kanssa käyty keskustelu. Sitä ei kannata pitää perheen sisällä muhimassa vaan etsiä myönteisiä ratkaisuja. Rangaistuksista ja ehdottomuuksista tulee siirtyä konkreettisesti siivoamaan yhdessä jäljet, opettelemaan anteeksipyynnön keinoja, kääntämään mielenkiinto mielekkääseen… Uhmaikäisen kanssa kannattaa olla niin paljon ulkona kuin se on mahdollista.

Hyvää vointia! Siihen pyritään.

Kinuski


Talvella satunnaisesti veimme lapset yökylään isovanhemmille tai kummeille. Kävimme syömässä, teatterissa, elokuvissa tai tanssimassa. Kesäisin vanhempani ottivat meidän kaksi ja sisareni kolme lasta viikoksi ”hoitoon” – näimme saimme hyvää aikaa toisillemme. Ja samalla se lujitti lasten suhteita toisiinsa, kun heillä oli yhteisiä aikoja keskenään. Ne ”kesäleirit” olivat niin tärkeitä myös heille, että viimeiset tehtiin kun olivat jo kesätöissä ja mopoilla huristelivat kesätöihin ja sieltä mummilaan.

Jep


( nyt jo lapseni ovat yli 20v….) saunaillat kahden kesken , kun jo lapset nukkuvat. Se oli luksusta kun siskoni halusi lapseni (2) muutamaksi tunniksi heille leikkimään.

-muistakaa halata ja pyytää anteeksi, silläkin pääsee pitkälle.
-yhtäkkiä lapset on isoja ja lähtevät pesästä.

Voimia sinulle!

elämänsulo


Usein pelkkä arjessa toisen huomioiminen riittää. Ostaa vaikka toiselle lempileivoksen, karkkia tai tarjoaa vaikka niskahieronnan. Pieniä tekoja, joilla on suuri merkitys. Toisen huomioiminen on se juttu! 🙂 Ja jos mahdollista yhteinen parin tunnin yhdessä olo ilman lapsia liimaa parisuhdetta yhteen. Tukiverkot silloin tärkeitä.

Minsku


Muista pienet hetket! Ohimennen annettu halaus, hipaisu, kosketus, suukko. Olen itse neljän lapsen äiti ja olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 37 vuotta, josta 35 vuotta naimisissa. Rakkaus on vain syventynyt näiden vuosien aikana. Kun joskus saimme lapset isovanhemmille tai kummeille yökylään, silloin lähdimme kahdestaan tanssimaan, elokuviin tai vain viettämään kahdenkeskistä aikaa. Mutta tärkeintä perheessämme on ollut yhteen hiileen puhaltaminen. Yhdessä tekeminen.

Äitiliini


Olemme olleet naimisissa vuodesta 1980. Meillä on neljä ihanaa, nyt jo aikuista lasta. Vuosien varrelle mahtuu jos ja vaikka mitä. Kiireisen arjen keskellä toinen helposti unohtuu. Ystävämme pastori, joka vihki meidät, kehotti vihkipuheessaan meitä varaamaan aikaa toisillemme. Usein kävimme, kun lapset olivat pieniä viikonlopun tai jopa viikon mittaisella matkalla kahdestaan tai jollakin porukalla. Se on ollut vielä ohjenuorana ja kipinän säilyttäjänä, että missään tilanteessa en moiti armasta puolisoani edes parhaimmalle ystävälleni, saatan kyllä kertoa ei niin mukavista tilanteista, mutta hauku en. On ollut tilanteita, jolloin on tuntunut, että en jaksa enää, mutta kun on päättänyt, että tämän kerran vielä, niin niitä viimeisiä kertoja on paljon. Enkä missään nimessä vaihtaisi… olenhan saanut puolisokseni maailman parhaan minulle tarkoitetun miehen, joka rakastaa minua niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin

Äitikkä61


Jokapäiväinen leikkimielisyys ja ilkikurisuus sekä hauskojen ja vihjailevien salaisuuksien vinkkaus kesken päivän. Lasten tai muiden nähden toisen haliminen ja pusuttelu kotitöiden ohessa. Yhdessä tekeminen (esim. renkaiden vaihdossa ”avustaminen”..) Aina alasti nukkuminen.. Hiusten rapsuttelu ja toisen kuunteleminen. Toisen hemmottelu makupaloilla ravintolassa.. on paljon mitä voi tehdä parisuhteen eteen.

Maisku


Lasten ollessa pieniä ja elämän kiireistä eri työaikojenkin vuoksi pienillä asioilla saa jaksamista ja yhteenkuuluvuutta parisuhteeseen. Meillä iltavuorosta palaavaa isää välillä odottaa valmiiksi laitettu iltapalalautanen kivan viestin kera, myös se on ylellisyyttä jos lasten nukahdettua käydään kahdestaan saunassa tai jompi kumpi vaikka hieroo väsyneemmän hartioita tai jalkoja. Kosketuksen säilyttäminen ja jutteleminen on tärkeää. Joskus riittää sekin, että muistaa kysyä puolisoltaan kuinka päivä on mennyt. Ylellisyyttä on päästä kahdestaan yhteisen harrastuksen pariin tai vaikka edes lenkille yhdessä.

Meku


Isovanhemmat ja sisarusten perheet ovat liiankin käytettyä aputyövoimaa. Meillä on ystäväperhe, jonka lapset otamme pari kertaa vuodessa yökylään. Ohjelmaa on helppo keksiä, sillä toisen huushollissa on eri tavat ja eri tavarat. Ohjelmassa on ollut mm. linturetkeilyä, angrybird-puistovierailuja, marjastusta, pihaleikkejä, nukkekotileikkejä jne. Päivälliseksi on jokainen tehnyt oman pizzan suosikkitäytteillään. Illalla on usein saunottu ennen iltasatua. Vieraassa huushollissa on usein myös käyttäydytty vieraskoreasti, joten kaikilla on ollut hauskaa.

Yövieraat tervetuloa


Asuessamme Norjassa 1996-97 kaksi sijaislastamme olivat 12 ja 13v. Omat neljä jo opiskelijoina muualla. Lauantaiaamuisin päätimme mieheni kanssa tuoda vuoroin aamiaisen toisillemme vuoteeseen tarjottimella. Oli rentouttavaa ja kivaa syödä yhdessä ja nauttia kuumaa höyryävää juomaa muuten niin kylmässä makuuhuoneessa. Lämmitystä makkarissa ei ollut. Todella romanttiset muistot, joskin lapset alkoivat valittaa, että teillä on niin hauskaa. Jatkossa veimme heille molemmille aamiaisen myös vuoteeseen.

Unikko


Yksi parhaista tempuista mitä tein omalle puolisolleni aikanaan eräänä lauantai-iltapäivänä. Sovin naapurin kanssa lapsenhoidon, tyyliin ”voisitko hoitaa näitä pari tuntia, nyt on erikoistarve”. Sitten kaappasin mieheni arkiaskareistaan ja vein hänet seksimessuille. Sitä yllätysretkeä ollaan muisteltu yhdessä useasti. Ja nautittu tuliaisista moneen otteeseen yön pimeinä tai aamun hämärinä tunteina tietenkin. 🙂

Niiskuneiti


Monenlaisia keinoja on tullut etsittyä ja käytettyä, tässä muutama: -jättäkää toisillenne pieniä positiivisia viestejä siitä miten ihana puolisonne on.
-TV:n avustuksella voi varastaa vanhemmille kahdenkeskistä aikaa kun lapset ovat pieniä.
-Lasten mentyä nukkumaan katsokaa vaikka leffaa yhdessä. Lisämausteena voitte toteuttaa leffatuokion puolialastomina yhteisen peiton alla ja katsoa mihin se johtaa.

Mikko


Kun lapset ovat pieniä, hoidetaan ensisijaisesti lapset, parisuhdetta siinä ohessa suukottamalla ja ohimennen halimalla, ystävällisillä sanoilla. Verbaalinen viestintä ei maksa eikä vie aikaa. Tehdään asioita yhdessä. Lapset tehdään yhdessä, myös hoidetaan yhdessä! Lapset ovat niin vähän aikaa pieniä, että kannattaa ottaa siitä vaiheesta tärkein. Lapset ovat lainaa, aviopuoliso pääomaa. Annetaan sen kasvaa korkoa ja parisuhteellekin on aikaa itse asiassa paljon ennen kuin osaat arvatakaan. Tämä on ollut meidän tarinamme joka on kantanut lähes kahdeksankymmeneen ikävuoteen. Rakkautta on riittänyt ja parisuhde voi loistavasti.

Kaarina


Ehkä sinulle pettymykseksi sanon, että se aika on lyhyt, kun lapset on pienet. Me olemme pian 40v olleet naimisissa, eikä meillä ole kukaan ottanut lapsia, että pääsisimme sinne tai tänne. Perhettä meillä on ollut, 4 lasta. Silloin vain tehtiin yhdessä lasten kanssa kaikkea, pelattiin, ulkoiltiin, kotihommia ym..Ei meillä ollut isovanhempia, joita olisi voinut pyytää, tai joitain tätejä tai ketään.. Parisuhde pysyi koossa ja kas, nyt on haikeaa, kun lapset ovat jo omissa oloissaan, heillä on perheet, työt ja touhut. Mutta olen minä heitä auttanut ja ottanut lapsia, kun se on ollut mahdollista, että he pääsevät joskus yhdessä jonnekkin. Kyllä se aika on lyhyt, lapset kasvaa liian äkkiä. Asennetta vain peliin ja ajatus että tämä elämänvaihe on nyt!

mummi58


Joskus lapset olivat yökylässä kavereiden luona tai mummolassa. Käytimme lapsia kylpylässä tai vesipuistossa niin lapset nukkuivat sen jälkeen hyvin. Tuli muutamia tunteja sen jälkeen yhteistä aikaa.

Lekku


Minulla ei ole omia lapsia, mutta olen täti kolmelle. Minusta on kiva antaa siskolleni ja hänen miehelleen omaa yhteistä aikaa silloin tällöin menemällä heille yökyläileen lasten kanssa. Vanhemmat voivat mennä syömään ja nauttimaan laatuaikaa toistensa seurassa ja minä ja lapset nautimme laatuaikaa keskenämme <3

Täti


Kun lapset olivat pieniä ja olin kotiäitinä vuosia, pidin mielessä sen, että tämä on nyt minun ”työpaikkani” – ja teen sellaista ”työtä” jota muistelen vanhempana kiitollisena. Oikeisiin palkkatöihin kyllä ennättää ja niin olenkin ennättänyt. Kun mies hankki silloin leivän pöytään palkkatöissä, hän on sanonut, että kotiin tullessa hän ei muista, että olisin koskaan ollut pahalla päällä ja ruoka oli valmiina – yksinkertaisia asioita, jotka vaikuttivat myös parisuhteeseen (se kestää edelleen – talvella tuli täyteen 33. hääpäivä :)) Asenne ratkaisee – tässäkin!

Muisto


Olen isoäiti: otan lapsenlapseni noin kerran kuukaudessa luokseni viikonlopuksi ja vanhemmat saavat omaa aikaa-milloin mitenkin viettäen. Tämä kuitenkin perustuu luottamukseen. Lapset ovat vierailleet luonani muutaman viikon ikäisestä lähtien. Mutta monesti vanhemmat eivät uskalla luovuttaa lapsiaan tai eivät kehtaa kysyä isovanhemmilta, sopisiko asia.

TUPSUKKA


Lemmenhetkiä varten lastenohjelma pyörimään ja ”pikaiset” vaikkapa saunassa. Yhteisiä harrastuksia, lounas ulkona, kävelylenkki yhdessä… Lapset hoitoon hetkeksi naapureille, sukulaisille, ystäville. Jos yhteistä aikaa ei muuten löydy, niin sitten kylmästi molemmille kalenterimerkinnällä raivataan sille tila!

kka1968


Meillä on nyt 7 ja 10v lapset mutta vasta hiljattain he olivat pieniä, joten aihe on tuore. Mieheni kanssa olemme aina hoitaneet parisuhdettamme tekemällä toisillemme jatkuvasti pieniä asioita päivän mittaan, esim: keitämme toiselle kupin teetä tai kahvia, kutsumme toisiamme nimellä (My) Love (puhumme Englantia kotona), lähetämme lyhyitä romanttisia tai positiivisia tekstiviestejä ja käytämme jopa arkiasioissa hellää kieltä; illalla, se joka pesee ensin hampaat jättää aina toiselle tahnaa harjaan valmiiksi. Pieniä eleitä, joka päivä, koko ajan. Niistä on tullut tapoja, ja ne tuntuvat hyviltä. Kaiken pohjana on se, että yritämme jatkuvasti ajatella toisen parasta ja tehdä hänen olonsa mukavammaksi. Kun kumpikin ajattelee näin, parisuhde on helpompi ja onnellisempi – hoidamme toisiamme ja osoitamme rakkautta ja ajattelevaisuutta koko ajan. On tärkeätä myös antaa komplimentteja ja kiittää toista.

Helica


Illalla on aivan liian vähän kahdenkeskistä aikaa, kun lapset nukahtaa, eikä sitä varsinkaan työpäivän jälkeen kukaan jaksa keskittyä rakkaaseen tarpeeksi, mutta edes kerran kuukaudessa vapaa viikonloppu on jo jotain ja se on vain järjestelykysymys! Siispä hommaa äiti, anoppi, sisko tai hyvät ystävät apuun ja järkkää lastenvahtiapua yhdeksi viikonlopuksi ja lähdette miehesi kanssa pienelle irtiotolle pois kotoa.

Mökkeilemään, hotellilomalle, laivaristeilylle, tanssimaan, elokuviin, syömään ravintolaa, harrastuksiin mihin vain keksitte, näin rakkaus kukoistaa vuosikymmeniä……

Helena65


Tukiverkosto on onneksi hyvä, eli lapset ovat usein isovanhempien luona. Hyväksymällä sen, että pikkulapsiaika on kokonaisuudessa erilaista kuin elo ilman kotona asuvia lapsia.

Miia


Ajattelin tuota samaa silloin kun kolme lastamme olivat pieniä ja mies vuorotöissä. Huomasin, että kun kehuin ääneen lapsilleni puolisoni tekemiä tai sanomia hyviä juttuja, koko perheen kanssakäymiseen tuli positiivinen sävy. Se taas johti pieniin yhteisiin juttuihin, esim. kahvihetkeen puutarhatuoleilla ulko-oven pielessä.

”Vaimo mallia -88”


Tärkeintä on yhdessä olo ja yhdessä tekeminen. Ruuanlaitto yhdessä, yhteinen kävelylenkki, lasten kanssa yhdessä tekeminen. Toisen huomiointi, aamulla töihin lähtiessä hyvänpäiväntoivotukset ja suukot. Kun tullaan kotiin tai nähdään ensimmäisen kerran töiden jälkeen halaus ja suukko ja sen kysyminen miten toisella on päivä mennyt. Pienet hipaisut ja suukot kesken päivän. Jos aikaa tai jaksamista ei ole enää illalla yhteiseen aikaan kannattaa aikaa ottaa esimerkiksi juuri yhteisen ruuanlaiton merkeissä. Myös omasta jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää ja että rakastaa itseään jos on itse itseensä tyytyväinen. Se näkyy ulospäin ja silloin myös muiden on helpompi rakastaa sinua. Tärkeintä on se, että ei ota parisuhteen huolehtimisesta paineita vaan että asiat tulisivat luonnostaan arjessa. Ja monesti myös kaverit ja isovanhemmat ja kummit ovat valmiita katsomaan lapsia, jos haluaa käydä esimerkiksi treffeillä kannattaa kysyä rohkeasti 🙂

Marirri


+vähintään yksi halaus päivässä (äidin ja isän välinen)! Kestää noin 20-30sek!
+sopikaa etukäteen kumpi menee ylös kun lapsi itkee yöllä, silloin ainakin yksi saa unta!
+kertakokoontuminen päivässä illalliselle. Istutte ruokailun ajan yhdessä ja kelaatte päivän! (vaikka mikä olisi!)
+sano: rakastan sinua joka päivä!

Auran aallokko


Sen kun aina muistaisi, että vanhemmat ovat samalla puolella! Etenkin äidit muistaisivat kunnioittaa isän erilaista tapaa hoitaa lasta. Ja hoitaisivat itseään hyvin. Huomaisivat, ettei se lapsi kärsi vaikka ei aina söisi superterveellisesti ja juuri oikeaan aikaan, tai olisi väärät vaatteet päällä. Vaikka tulisi mustelmia polviin. Huomaisi, että voi valita läheisyyden vaalimisen ja naurun oikeassa olemisen sijasta. Äidit luovat kodin ilmapiirin, vaikka tasa-arvoisia olemmekin. Sitten kun vanhemmille koittaa hetki päästä ulos yhdessä, lapsenvahdin palkkaaminen ei ole ollenkaan huono asia 🙂

Hanne