Onerva omituinen
Perjantaiutelun vastaukset:
Käänteletkö sinä vessapaperirullat aina oikein päin, asioit sitten kenen wc:ssä tahansa? Lasketko aikasi kuluksi puhelinpylväitä, hattupäisiä miehiä, sinisiä autoja tai raskaana olevia naisia? Kuljetatko aina matkoillasi mukana oman tyynyn? Tunnetko pakottavaa tarvetta saada kaikki sukat kuivumaan valkoisilla pyykkipojilla, ja alushousut myös? Ovatko maustepurkkisi tarkasti aakkosjärjestyksessä?
Mikäli omituisuutesi kiusaa sinua, lue alla olevat tarinat ja huomaa ettet suinkaan ole yksin. Lue millaisia kummajaisia meitä onkaan.
Tässä vain muutamia niin kutsutuista omituisuuksistani;
– Harppaan mattojen hapsujen yli, ettei ne vaan menisi sekaisin ja sitten joutuisin niitä suorimaan, olin missä olin ei omatunto antaisi jäädä kieroon. – Suljen raollaan olevia kaappien ovia, aivan sama missä olen. – En voi kirjoittaa nimeäni kaupan kassan ojentamaan tositteeseen ennen kuin varmistan, että kirjoitusalunen on aivan suorassa. – Avaan aina talvella ovet joissa metalliset vetimet, ensin sujauttaen käteni toppatakin sisään ja vasta sitten avaten, etten vaan saisi sähköiskua. – Kun olen pessyt käteni en sulje hanaa ennen kuin olen kuivannut ainakin toisen käteni ja sitten pyyhe käteni suojana suljen hanan, samalla kiillottaen hanan sulkijan. – Oion kulkiessani samalla mattoja suoraan sekä totta kai taulut ja muutkin seinillä olevat jutut on suoristettava jos vain huomaan niiden olevan hiukankaan kierossa, niin kodissani kuin kylässä ja esimerkiksi sairaalassakin käydessäni tuttavaani tervehtimässä.
Tässä siis vain muutamia. Loput jääköön seuraavaan kertaa!
Janna
En tiedä olenko omituinen, mutta järjestelmällinen. Pyykit pitää olla narulla väri ja kuosi järjestyksessä. Myös pyykkipojat pitää väreiltään sopia vaatteisiin. Likapyykki pitää viikata pyykkikoriin ennen koneeseen laittoa. Astiat pitää olla kaapissa suorissa riveissä ja muutenkin silmää hivelevästi.
Orkidea
Ulkomaalaisten elokuvien lopputeksteistä etsin HERKEÄMÄTTÄ suomalaisia sukunimiä!
Aija
Omituisuuteni liittyy kompostointiin; jos joku perheenjäsen on laittanut maatuvat jätteet tavalliseen roska-astiaan, kaivelen kaikki pois ja siirrän kompostiastiaan. YÄK, mutta on kyse periaatteesta!
Mummeli
Osa mainoksista on mitä parhainta viihdettä. Juoksen jopa keittiöstä katsomaan parhaimmat mainokset. Jotkut taas ovat tosi outoja ja mielestäni erittäin ikäviä, joten tapanani on peittää silmät kädellä noiden mainosten ajaksi. Korviani en toki peitä, että kuulen milloin voin vapauttaa silmäni. Outoa eikö?
Airi
Omituisuuksia on vaikka muille jakaa. Ensinnäkin, nakki ja jogurtti sopivat mielestäni hyvin yhteen. Toisaalta on paljon ruokia, joita en syö, koska ne tuntuvat suussa pahalta (maulla niin väliä ole), kuten sienet ja vaahtokarkit. Joskus ostan karkkiakin ihan sen mukaan, että mitä tällä kertaa olisi kiva pureskella.
Odotushuoneessa tai ollessani muuten pitkästynyt, lasken ympärilläni näkyviä asioita: lamppuja, tuoleja tai vaikka seinän rakoja… Toivottavasti aamiaispöydästä löytyy joku yhtä omituinen!
Anette, 29
Vaikka asioisin kenen WC:ssä käännän vessapaperirullan niin että paperi tulee yläkautta, ei seinänviertä pitkin. Ja jos ikkunalaudoilla on kukkivia kukkia, käännän kukat katsomaan tupaan päin, käytän hivuttautumismenetelmää tässä, huomaamatta(muka) hivuttaudun kukkia kohti ja teen tämän, en pysty olla tekemättä niin. Oli siis kyse kenen tuvasta tahansa. Nolottaa…
Susanna
Onkohan tämä edes omituista!?
Pukeutuessani aamulla ja sovitellessani päivän vaatetusta peilin edessä minulla on aina pari korkeakorkoisia kenkiä lähettyvillä. Ilman korkeita korkoja ei mielestäni mikään vaate näytä kauniilta ja naiselliselta – vaikka sitten lähtisinkin matkaan matalakantasaapikkaissa.
Korkeat korot
Onhan se aika noloa olla vaikka risteilyllä ja kuljettaa mukana aina omaa tyynyä. Yleensä se ei mahdu matkalaukkuun, joten kuljetan milloin missäkin kassissa tai jopa ilman. Joskus tuntuu, kuin olisin sen varastanut lähtiessäni laivasta, hotellista, sairaalasta… Joskus tunnen itseni lapselliseksi, mutta en voi niskavaivojeni takia nukkua ilman omaa tyynyäni. Tyyny on kallis, muotoiltu, ihana ja tietenkin mukana on oma tyynyliina. Tavaroita on yleensä raahattavaksi asti ilman tyynyäkin, mutta onneksi kädet vielä viruvat. Kauniita unia.
Anne
Rikon järjestään kaikkien käsiini osuvien kynien ”pidikkeet”, jolla kynien on tarkoitus pysyä kiinni esim. lehtiössä. Tunne pidikkeen venymisestä outoon asentoon ja lopulta katkeamisesta on vastustamattoman kutkuttava!
Anne
Rakkaat ystävät, kuljetan suomen lippua mukanani ja sen kera kaikki rakkaat ovat mukana ympäri planeettaa. Be positive and keep smiling
Teddy
Olen lapsesta asti nauttinut hammaslääkärin vastaanotolla olosta. Jo odotus on mukavaa (pidän hammaslääkärien vastaanotolla olevasta tuoksusta) ja vielä mukavammalta tuntuu kun joku roplaa hampaitani. Ehkä ihanuus johtuu osittain yli 20 vuotta kestäneestä reiättömästä kaudesta elämäni alussa ja sitä myötäilleistä hammaslääkärin ihanista kehuista ja kiitoksista hyvin hoidettujen hampaiden ansiosta!
Valkea hammasrivistö
Ruokatapojani usein ihmetellään. Syön nimittäin salaatit ilman kastiketta ”au naturel”. On kyllä tullut kommentteja, että ”eikös ole kuivan tuntuista”, ”maistuuko yhtään miltään”, ”kanimuonaa taas rouskutetaan” jne. Nuorempana otin nokkiini, nykyään kuittaan kommentit huumorilla. Ravintolassa olen oppinut tilaamaan salaatin ilman kastiketta seitsemällä eri kielellä.
Rouskuttaja
En voi koskaan ostaa kolmea kappaletta esim. omenia tai ottaa kolmea karkkia. Pitää ottaa vähemmän tai enemmän. Nypin aina hiuksia ihmisten olkapäiltä, selästä ja välillä on vaikeuksia pitää näppinsä irti ihan tuntemattomista ihmisistä. Nuuskutan mieheni ohimoita ja laitan kiisseliin maidon sijasta piimää, nam. Riittääkö?
AaVee
Tässä vain yksi omituisuuksistani: On aivan PAKKO kuivata yleisessä WC:ssä käydessäni käsipaperilla roiskuneet vedet tasolta…
Anni
No mulla on aivan omituinen tapa. Kun matkustan autossa, laitan tien vieressä vilistäviä valotolppia pareittain, ja kun istun terassilla, samoin käy terassin pystypylväille. Voin jutella ystävien kanssa samalla, mutta laitan samalla mielessäni kaikkia kulmia, tolppia, jopa tähtiä pareittain. Enpä tiedä onko muita omituisia olemassa.
Anneli
Jos olen lukenut kirjan tai katsonut elokuvan jonka loppuratkaisusta en pidä, niin kuvittelen itse paremman lopun mielessäni. Usein käy niin että muistan jälkeenpäin kuvitelmani paremmin kuin alkuperäisen version!
Nunnukka
En lainkaan häpeile tunnustaa: kun joku laittaa wc-paperirullan väärinpäin telineeseen (esim. työpaikalla, baarin vessassa tms)… Pakkohan se on kääntää oikeinpäin siis niin, että paperi ei ole seinässä kiinni.
Amaari
Olen jääkarhufani. Posliinisia ja pehmoisia jääkarhuja on vuosien mittaan kertynyt. Kerran jo julistin, ettei yhtään enää tarvita. Siskoni muksut olivat kuitenkin löytäneet pienen hurmaavan pehmojääkarhun, jonka sain lahjaksi. Siitä heitettiin vitsiä, että se on sellainen ns. matkamalli. No – aviomiehen kanssa päätettiin ottaa se seuraavalle matkalle mukaan. Lähetettiin sitten systerin perheelle kuva, että täällä ollaan – karhu ja me. Karhu on käynyt nyt jo mm. Lissabonissa, Prahassa ja Roomassa. Omistajan repusta se kurkkii nappisilmillään maisemia.
Omituistako? Ehkä sitäkin, mutta aika hauskaakin!
Vaalee
Olen ollut aikanani pankissa töissä ja siellähän rahat silitettiin ja laitettiin tiettyyn järjestykseen kassaan ja vielä tietyn suuntaisesti.
Vielä nytkin saadessani esim. kaupan kassalla setelin, jonka nurkat on rutussa, ryhdyn automaattisesti heti silittelemään seteliä sileäksi. Se on pakkomielle, josta en pääse irti. Lisäksi setelit täytyy olla aina järjestyksessä pienimmästä suurimpaan ja samansuuntaisesti lompakossa, nimittäin silloin kun niitä siellä joskus on.
Arja
Lasken tavarajunien vaunuja! Missä tahansa asemalla tai radan lähistöllä olenkin, puhe keskeytyy aina juttukumppanin kanssa, jos juna viilettää ohi. Olen päässyt vasta 38 vaunuun…
Arjatuuli
Pyykkiä kuivumaan laittaessani minun on pakko saada kaikki sukat kuivumaan valkoisilla pyykkipojilla, ja alushousut myös. Muut vaatteet niin että kumpikin poika on saman värinen. En voisi kuvitellakaan mitään muuta keinoa, joskus on käynyt mielessä että pitäisikö hommata vain valkoisia pyykkipoikia.
Arja Inkeri
Tähän hätään tulee mieleen vain yksi: kukkien kasteleminen. Se iskee kesäisin hautausmaalla. Sukuhaudat ovat eri paikoissa ja kasteltavaa on paljon. Vaan ei siinä kaikki! Kun naapurihaudan kukat ovat ihan kuivat ja sen vierustoverin ja siitä käytävällé päin, ja vielä tuo vanha hauta, maljakossa on vain yksi kukka juuri kuihtumaisillaan jne… Viime kesänä anoppini kauhisteli touhujani, meni kauemmas odottelemaan ja pyöritteli päätään!
Ai niin, – samassa paikassa ovat talvisin ongelmana sammuneet hautakynttilät!
Ajatus: Onko sen nyt sitten niin väliä, kenen kukkasia kastelet ja kenen kynttilöitä sytyttelet?
Arja kotkalainen
Syön joskus ruisleipää saunassa vaikka olen jo yli 40v… Tämän omituisuuden opin pienenä kun piti joutua saunaan leivänsyönti oli kesken. Sepä maistuikin hyvältä!
Kun voi sulaa kuumassa leivälle niin mikäpä voi olla parempaa. Ja lapsuushan siinä tulee mieleen.
Sen verran omituinen olin myös että opetin saman tavan tyttärellenikin. Nyt meitä on kaksi omituista…
Armi
Pakko ripustaa ”naisten” vaatteet punaisilla tai keltaisilla pyykkipinnoilla ja ”miesten” sinisillä tai vihreillä, valkoiset käy molemmille…
Akki-täti
Laitan esim. pyykkiä kuivumaan ja huomaan, että lasken niitä laittaessani: 1, 2, 3 jne. Sitten yhtäkkiä havahdun mitä olen tekemässä – eihän minun tarvi näitä laskea. Olen selittänyt asiaa itselleni niin, että koska olen matemaattisesti lahjakas, enkä työssäni juurikaan tarvitse kykyjäni, niin se sitten purkautuu näin.
Tyttäreni ollessaan alta kouluikäinen hän alkoi laskea olohuoneemme tekstiilitapetin naruja (niitä oli melko paljon!). Silloin yritin toppuutella ja säälittelin, että onkohan tämä omituisuus kenties periytyvää…
Omituinen laskeskelija
En ny tiä olenko niin kovin omituinen, kun aina kaupassa ostokset maksettuani ja pakattuani, vien oman ostoskärryni paikoilleen…
Cisse
Järjestän perheen saappaat koon mukaan järjestykseen ovipieleen. Ripustan pyykit sortin mukaan narulle. Paidat vierekkäin. Puserot vierekkäin. Housut vierekkäin jne. Ja tietenkin väreittäin ja sävyittäin.
Järjestys se olla pitää
Astiat pestyäni ja laitettuani kuivauskaappiin, täytyy vesi vielä tiputtaa esim. kansien uurteista yms. pois pöytien pyyhkimisen jälkeen!
Vessapaperirulla ei saa missään tapauksessa olla laitettuna niin, että paperi täytyy ottaa pois seinän puolelta!
Eveliina
Laitan pyykit värisävyjen mukaan narulle kuivumaan. Vaihtelen jopa pyykkien paikkaa, jos sävy ei soinnu oikein silmiini.
Olen erilainen muori
Makuelämykseni nuoruudessani oli, HK:n lauantaimakkaraa ja Hartwallin keltaista Jaffaa. Kokeilkaapa se on hyvää.
Ertsu
Aina kun WC:ssä tulee vastaan vessapaperirulla jossa paperi kiertää alas seinän puolelta, käännän sen toisinpäin.
Erkki L
Välillä ärsyttää jopa huonosti sojottavat matonhapsut.
Päivi
Kommenttien perusteella ainakin jonkun mielestä omituista on, että lapsuudesta saakka tyynyltäni tai sen alta on aina löytynyt sideharsovaippa, johon on ihanan pehmeä pyyhkiä suupielensä. Tai flunssan yllättäessä nenänsä. Jos ei riepua ole, ei nukkukaan tule!
Riepu-Eppu 30v.
Koulussa ja muualla, missä ikinä liikunkaan, katson, onko ihmisillä irtohiuksia olkapäillä/ selässä/ takissa, jotta voisin ne nyppiä pois… Eräällä ystävälläni oli nilkkoihin asti ulottuva musta villakangastakki, josta joka kerta kun juttelimme nypin pieniä karvoja pois (tällä samaisella kaverillani on kaksi kissaa, joista toinen on oikein kauniin tuuhea ja pitkäkarvainen). Ei ole myöskään uutta, että hiljaa onnistun ottamaan edessä istuvalta ihmiseltä hiuksen pois selästä. Näin tapahtuu aika usein!
Nypijä
Minä pesen hampaat olkkarin sohvalla ja luen samalla jotain hyvää kirjaa. Vessassa on tylsä vaan seistä ja pestä hampaita.
Hanna
Olen ennakoinnin ja järjestyksen neuroosista nauttiva. Minulla kulkee aina mukana ”survival kit”, joka on ystäväpiirissäni ikuinen naurun aihe. Marimekko pussukka pitää sisällään ensiavusta yöpymiseen tarvittavan välineistön.
Eikä tämä ole ainoa omituisuuteni, lista on liian pitkä julkaistavaksi. Onneksi niille kaikille osaa tässä iässä nauraa, ja huomata, että kaikilla ystävillä on omansa.
Hansu
Olin vuosia sitten kirjastossa työllistettynä. Nykyään kirjastossa käydessäni aakkostan kirjoja oikeille paikoilleen, jos joku on siirtänyt niitä vääriin paikkoihin.. joskus homma naurattaa, mutta ei voi mitään. Olen aina ollut tarkka järjestyksestä.
Helena
Olen mieheni mielestä TOSI omituinen, kun rakastan, hm, ruokaa mm. lenkkimakkaraa jukurtilla höystettynä.
Lasteni mielestä on TOSI omituinen, kun puhun ilman sanoja – siis kasvonilmeillä.
Omasta mielestäni olen TOSI omituinen, kun näen mm. em. asiat itseeni luonnollisesti kuuluvina ”osina”; ilman niitä en olisi minä!
Omituisten otusten kerho
Omituisuuksia – onhan niitä – minullakin. Suoristan maton hapsut. En vain kotona vaan myös ystävien luona. Ystävien naurahdusten (hyväntahtoisten kylläkin) jälkeen olen yrittänyt päästä tavastani eroon, mutta ei onnistu. Teen sen niin automaattisesti, mitään ajattelematta, ohi mennen, kesken jutustelun, että ennen kuin huomaankaan, maton hapsut ovat taas siistissä järjestyksessä.
Toinen omituinen tapani on tarkistaa, että jääkaapin ovi on kiinni. Senkin teen joka kerta jääkaapin ohi kulkiessani, automaattisesti, mitään ajattelematta eli se on pinttynyt tapa.
Hilu
Ei nämä mitään erityisen omituisia ole, mutta maukkaita: – Juon konjakin spriten kanssa; on tosi hyvää! – Ja paistetun munakkaan päälle laitan vadelma hilloa; ihanaa!
Lispi
Minulla on hassu tapa ”taputtaa murolautanen sileäksi”. Siis näin: kaadan esim. riisimuroja lautaselle. Nehän jäävät siihen useimmiten keoksi – vaan eivät minulla: ennen maidon kaatamista niiden päälle minun täytyy saada taputella murot tasaisiksi!
Helpottaa…
Riks, raks ja poks
Muut saavat pitää taulunsa vaikka nurinpäin seinällä. Kotini on linnani, se on valtakuntani, nautin surutta linnastani.
Nainen
Onhan näitä omituisuuksia!
– Kun lähden pois kotoa vaikka pariksikin päiväksi, niin sanon heipat ”pojille” eli pehmoleluilleni ja kerron, että parin päivän päästä nähdään! – Toiset syövät riisivellin sokerin kera, minä lisään suolaa! – Sammuttelen jopa kyläpaikoissa valoja huoneista, joissa ei ole ketään!
Nanna
En osaa syödä silmälasit päässä. Purkan syönti pyöräillessä onnistuu kyllä, ja monen muunkin asian samanaikainen tekeminen. Usein on liiankin monta rautaa yhtä aikaa tulessa, naisille tyypilliseen tapaan. Mutta ruokaillessa on aina otettava silmälasit pois.
Bon apetit
Minulla on oma pieni ”unityyny”, joka kulkee mukana kaikkialle, niin työ- kuin lomamatkoillekin. Tyyny on jo lähemmäs 40 vuotta vanha, joten olen mitä suurimmassa määrin omituinen tyynyni suhteen. Uni ei tule ilman sitä.
Unityyny
Olen omituinen, ja ylpeä siitä. Omituisuus on positiivista. Tässä muutama omituisuuteni: – Kirjani ovat kirjahyllyssä aakkosjärjestyksessä kirjailijan mukaan ja myös ilmestymisjärjestyksessä. – Vaatteeni ovat värijärjestyksessä vaatekaapissa. – Ihaa -pehmolelu lähtee aina mukaan, kun lähden reissuun, muuten se asustelee autoni takaikkunalla. – Otan mukaan matkalle asukokonaisuuksia, eli lasken montako asua tarvitsen matkalla ja päätän asukokonaisuudet valmiiksi jo kotona. Asukokonaisuus sisältää siis kaiken sukista, kengistä ja koruista lähtien. Varmasti tästä johtuen matkalta ei ole ikinä uupunut mitään. – Punaviini ja toffeekääretorttu ovat yhdessä aivan loistava makunautinto. – Juotavat ja syötävät ainekset eivät saa olla samalla hyllyllä jääkaapissa. – Katson seuraamani tv-sarjat videolta kelaamalla – kolme tunnin sarjaa on mahdollista katsoa siis tunnissa.
Jasu 31 v.
Baarissa asiakkaana liikkuessani blokkaan tyhjät lasit pois ja vien tiskille (tällä saattaa saada nopeammin palvelua, nimim. Kokemusta on).
Vaihteluksi jäätelönsyönnille valmistan silloin tällöin kuuteloa. Jaa että mitä? Lämmitän jäätelöä mikrossa, eli tulos on kuumaa jäätelöä = kuuteloa!
Systeri sanoi, että outouksia löytyy paljonkin lisää, mutta tässä nyt pari alkuun…
Jenni
Jos vessapaperirulla on telineessä niin päin että paperi tulee seinän puolelta, on se välittömästi käännettävä niin että paperia vedetään ulkopuolelta…
Pikkuenkeli
Jos jokin asia on fyysisesti hankala toteuttaa, esim. sohvan kantaminen yläkertaan, vaikeuksia ylettyä aivan taimmaiseen nurkkaan siivotessa, raskaan esineen siirtäminen jne. tapaamme meidän perheessä purskahtaa nauruun kesken kaiken ja koko homma pysähtyy hetkeksi. Se onkin sukuvika äitini puolelta ja on suonut meille hyvin hauskoja hetkiä, tosiaan hauskimmat on toistemme kesken – ulkopuoliset eivät aina arvosta tätä hauskuutta kesken vaikean työn. Mutta suosittelen, sen jälkeen touhu ei olekaan enää niin kovin vakavaa ja naurusta tulee paljon parempi mieli.
Jessica
Pidän kotonani kirjat ja mausteet aakkosjärjestyksessä hyllyissään… Kaupassa käydessä siivoan kuitit hihnan päästä roskikseen ja saatan ostoksia tehdessäni ohi mennen oikaista tavaroita ojennukseen ja nostella lattialle pudonneita takaisin paikalleen, peruja ehkä myyjän ajoiltani.
Vähän vaan omituinen?
Olin lapsesta asti laittanut lautasellani olevaan riisiin ketsuppia. Jossain välissä huomasin sen olevan monien mielestä outoa vaikka meidän perheessä kaikki lapset tekivät niin.
Nyt olen oppinut, että riisiin kuuluu laittaa curryä tai soijakastiketta. Mutta kotioloissa käytän edelleen ketsuppia.
Lapsesta asti
Kun olen voidellut leivän, minun on ”pakko” puraista leivästä palanen, ennen kuin laitan leivälle leikkelettä/juustoa… Tämän teen onneksi vain tehdessäni leipää itselleni.
Riepu
Minä lähden lumien sulettua aina iso jätesäkki kädessä siivoamaan lähitienoon tienvarret. Roskaa kertyy ihan tuhottomasti. Ohiajavat ihmiset hiljentävät ja tuijottavat ”hoo moilasena” kuinka joku kerää roskia. Olen hieman kiusaantunut saamastani huomiosta ja hiukan ristiriitaisin tuntein raahaan painavaa säkkiä perässäni. Pakko on silti tehdä, joka kevät tämä suoritus, ajellessani autolla silmäni sivuavat siivottavia paikkoja.
Sitruunamelissa
Olin 35-v; naimisissa kolme pientä lasta ja kaksi hoitolasta. Kiinni kotiaskareissa aamusta iltamyöhään. Kun lapset nukahti ompelin vaatteita heille.
Mieheni oli paljon pois myös iltoja työn vuoksi. Tuli uupumus!
Joka toinen lauantai lähdin Helsinkiin, kesällä kuljeksin Espaa ja kauppatoria. Kävin kaupoissa, jos oli rahaa kampaajalla tai jalkahoidossa. Menin salaatille Stockmannille tai muualle.
Söin salaatin, yhden lasin viiniä ja kahvit (jäätelön). Katselin ihmisiä ja nautin olemassa olostani. Sitten taas jaksoin.
Mama
Kysymyksen asettelu on minusta omituinen. Se on aivan tavanomaista meille, muttei ilmeisesti muille, että alusvaatteet silitetään.
Tyttäremme oli vuosia sitten (noin 12-vuotiaana) hoitamassa pari viikkoa siskoni lapsia. Hoitojakson lähestyessä loppua, tyttärellemme tuli mieleen, riittääkö hänellä puhtaat alusvaatteet. Siskoni huomautti niiden riittävän, koska hän oli pessyt vaatteet omien pyykkiensä joukossa, johon tyttäremme oli vastannut, että ne eivät ole silitetty. Tätä omituisuutta siskoni on kuulemma ihmetellyt vielä vuosien kuluttua.
Silittämättä siisti?
Pesen nakit ennen ruuanvalmistusta lämpimällä vedellä. Aina.
Kaisa K.
Laitan perunasoppaan ketsuppia. Siitä tulee lisää makua ja kauniin punertava sävy… Joskus innostuessani silittämisestä saavat mieheni kalsarit ja sukatkin kauniin sileän pinnan. Omituinenko?
Sussoo
Yksi omituisuus on, että vessapaperirulla täytyy kääntää ns. oikeinpäin (tämähän on toki oma mielipiteeni kyllä vain), jopa kylässäkin joskus. Mieheni laittaa rullan aina ”väärinpäin”, ja käännän sen poikkeuksetta toisin. Eli se paperin alkuhan ei saa olla seinää vasten, vaan sen pitää ns. roikkua rullan päällä!
Yksi omituinen herkku oli kouluiässä, kun kaverini kanssa herkuteltiin näin: Pistimme pienelle ja pyöreälle suolakeksille ensin voita, ja sen jälkeen siivun banaania. Ja ah miten hyvältä se mukamas maistui! Tästä omituisuudesta olen tosin vierottunut vuosien varrella, sillä ei se enää aikuisiällä maistunut yhtään hyvältä, kun sitä päätin testata vuosien tauon jälkeen.
Hippula
Kääk! Järjesteletkö kaupan hyllyjä ostoksia tehdessäsi?` Kyllä! Tiedättehän ne paitapinot, jotka on viikattu tietyllä tavalla. Kun katson, viikkaan takaisin, ihan luontevasti ja vaikka viereisestä pinosta muidenkin jäljiltä. Tiedättehän ne pahvilootat joissa purkit ja tetrat ovat tarjolla hyllyissä? Pienellä liikkeellä poistan tyhjän tästä ja tuolta. Ison kalusteen perälle jääneet pussit kauhaisen eteenpäin, käden ulottuville. Sukkia järjestelen värin mukaan. Vihko- tai kirjapinoja suoristelen, joskus hieman kevyesti somistelen siellä täällä. Ihan vaan nostamalla jotakin paremmin esille…
Ajattelen hiukan ehkä että myyjät on kiitollisia kun en ole välinpitämätön myytäviä tavaroita kohtaan.. Kotona sitten taas ei neljä päivää olkkarin pöydällä lojunut kahvikuppi ja leipälautanen löydä minun toimestani tiskialtaaseen saati -koneeseen. Ehkä se valmis linjakkuus kaupassa puhuttelee laiskaa mutta luovaa mieltäni?
Katja M.
Puhun kaikille eläimille (koirat, kissat, linnut) kadulla kulkiessa, tutuille ja tuntemattomille – siitä johtuen joskus huomaan puhuvani yksin kadulla tai kaupassa.
Sateen jälkeen kerään kastematoja tieltä ja nostan nurmikolle.
Katri
Ja nyt kun alkaa miettiä… Taulut pitää olla suorassa ja matot parketin kuvion suuntaisesti. Tuolit pitää olla työnnettyinä pöydän alle jne. jne. Kauhukseni nyt kun ajattelen, teen tätä muuallakin kuin kotona!
Kun olen kylässä pitää pidätellä itseänsä ettei ala suoristella mattoja…. Voi itku minähän kärsin jostain…
No se villakoira kavereineen.. taas..
Kaappien ja komeroiden ovet pitää olla kiinni, AINA. Lapsetkin ovat sen omaksuneet, joten huh… Toinen on käsienpesualtaiden ympärystä ja itse allas, ei hiuksia eikä tahmajälkiä, yäk… Muuten meillä voi kyllä juosta vaikka iloisia villakoiria kavereineen…
Villakoira kavereineen mutta…
Muovipussit on aina viikattava kun laittaa ne kaappiin… ja siitä olen kuullut perheeltäni aika paljon.
Järjestys se olla pitää
Kirpputorit täytyy aina kiertää läpi, missä vain ikinä sellaisen kuvittelee löytävänsä.
Tytti
Minun täytyy ehdottomasti keittää SUNNUNTAIAAMUNA aamupalalle kananmuna!
Muna
Minulla on sellainen omituisuus, että en voi koskaan jättää mitään kirjaa tai sanomalehteä auki, papereita ”naamapuoli” ylöspäin työpöydälle enkä myöskään opetuksen tauolla voi koskaan jättää papereita levälleen vaan pakkaan kaikki mapin sisään. Myös kollegojen kirjat ja mapit menevät kiinni, kun he eivät itse sitä näe. Tämä johtuu siitä, että mummoni sanoi minulle, kun olin pieni, että piru lukee kirjasi/paperisi, jos jätät ne auki. Tämä tapa on siirtynyt myös omalle tyttärelleni, joka on asiassa vielä ehkä tarkempi kuin minä…
Liisa
Teen lumienkeleitä. Kauniita, niin suuria ja näyttäviä kuin raajoillani pystyn. Palkintoni on valtava riemu, puhdas ja latautunut olo, terapiani on toiminut!
Teen enkeleitäni paristakin syystä: kun heitän selälleen hankeen, olen kiinni tässä hetkessä, niin lujasti kuin mahdollista. Katse kohti taivasta, korvat humisten – aika pysähtyy. Hetken on vain minä, hengitykseni ja koko universumi ympärilläni. Otan tilaa ja aikaa puhtaasti.
Teini-ikäiset lapseni ovat kauhuissaan ja ovat kieltäneet liikkumasta koulureiteillään. On kuulemma tosi noloa!
Lumienkeliterapia auttaa ja on esikouluna kelluntaharjoituksilleni. Saman terapeuttisen ’hetkellisen’ tunteen löytää kelluessaan. Se vaan on niin älyttömän vaikeaa – heittäytyä rennosti selälleen ja antaa hengityksen tehdä kaikki työ… kontrollin kampittaessa koko performanssia. Tuttua?
Tarjoan lumienkeli/kelluntaterapiaa myös asiakkailleni, menestyksellä!
Lissu
En ole omasta mielestäni mitenkään pedantti, mutta yksi ihmeellinen ominaisuus minulla kyllä on ja se liittyy kuivauskaappiin; en voi sietää, kun astiat ovat hujan hajan vaan niiden pitää olla järjestyksessä, matalat lautaset peräkkäin, syvät lautaset peräkkäin, asetit omassa rivissä juomalasit omassa nurkassa hienossa rivissä, sekä kahvikupit omassa ja vielä mukit omassa. Aina kun jossain tiskaan, niin järjestelen aina ensimmäiseksi kuivauskaapin, olin sitten missä tahansa. En kerta kaikkiaan pysty laittamaan astioita kaappiin, jossa ei ole järjestystä.
Tiskari
Olen tyttäreni mielestä hyvin omituinen. Ollessani vaatekaupassa ryhdyn järjestelemään tai käärimään vaatteita, jotka eivät ole järjestyksessä. Syystäkin tytär häpeää ollessaan kanssani. Mielestäni asiassa ei ole ihmeellistä, se tapahtuu ihan luonnostaan, olen kotonakin järjestyksen ihminen, en kuitenkaan neurootikko.
Maikki
Silitän myös pikkuhousuni (olen nainen). Laskostan likaiset vaatteet, enkä sullo niitä pyykkikoppaan, en myöskään töissä, olen terveydenhuollossa töissä. Työkaverit aina ihmettelee: ”mitä, viikkaatko myös likaiset vaatteet”.
Kirjoitan soittamieni puhelujen kestot kalenteriini.
Lasken kuukausittain bonuskorttiostokuitit yhteen, tarkastaakseni, onko atk-järjestelmä kirjannut kaikki.
Mari
Taulujen suoristelu ja tavaroiden järjestely on pakkomielle. Olen melkein missä vaan niin sormet syyhyävät kun näen sekaisen pöydän. Eikä kaikki todellakaan pidä siitä, että heidän pöytiään järjestellään. Kotonakin saan raivarin kun tavarat on jätetty pitkin pöytää. Tästä haluaisin päästä eroon se on jo neuroosia.
Maikki
Tunnustaudun heti kättelyssä pedantiksi ihmiseksi. Kylppärissä pitää pullot ja purnukat olla niin, että etiketit ovat kaikissa samaan suuntaan. Eikä sekään vielä ihan riitä, vaan kaikkien suihkepullojen suutin pitää olla myös etiketin suuntaisesti. Matot ja hapsut pitää tietenkin olla ojennuksessa ja kuten kaverini kerran kylään tullessaan ohjeisti miestään laittamaan takin tietyn suuntaisesti naulakkoon, kun olivat kuulemma kaikki muutkin takit samaan suuntaan…
Marja
Minun omituisuuksiani ovat: – Siivoilen yleisiä vessoja varsinkin sellaisissa paikoissa, joissa ajattelen ulkomaisten turistien käyvän.
– Puhdistan ja kastelen ruukkukasveja toisten kodeissa ja työpaikoilla.
– Siirtelen tyhjiä laatikoita kaupoissa ja otan uusia esille takarivistä.
– Pistän kaupan hihnalle tavarat niin, että viivakoodi on lukijaan päin.
– Siirtelen korttitelineissä olevia kortteja niin, että tyhjiin kohtiin tulee erilaisia kortteja. – Poimin roskia roskikseen työpaikkani lattioilta.
Jokohan siinä oli kummallisimmat?
Marjatta
Minun omituisuus on se että tarkistan ja revin auton ovia niin monta kertaa että kerran tyttären tyttö sanoi että mummo sinulle jää kahvat kohta käteen. Silti vaan jatkan samaa ovien repimistä. Toisaalta se naurattaa ja toisaalta kovin rasittavaa. Omituisuutensa kullakin.
Rölli-Peikko
Tää ei ole lohdutus vaan vinkki. Kai minä olen omituinen kun en tiedä muita, jotka tekisivät näin:
Kahvia ei voi juoda kuumana, aina ei ole aikaa jäähdytellä. Maitoa en halua juomaani sotkea. Mutta appelsiinimehu on TOSI HYVÄÄ aamukahvin ”kahvikermana”.
Marjatta
Yksi omituisuus on juuri edessäni tietokoneen näytön jalan päällä, nimittäin Kyproksen rannalta tuotu musta, valkoviiruinen pyöreäksi hioutunut kivi. Kiven verkkomaiset viirut muistuttavat minua siitä, että elämässäkin on monenmoisia polkuja, leveitä ja kapeita, ei siis ole vain yhtä tapaa kulkea.
Joskus tällainen sileä kivi löytyy taskustani tai laukun onkaloista. Kun kiven ottaa käteensä, niin muistuu mieleen Tommy Tabermannin ajatus: ”Joka on pidellyt aaltojen silittämää kiveä kädessään tietää, että jatkuvilla hyväilyillä on ihmeitä tekevä voima.” Tällöin mielen valtaavat myönteiset ajatukset, ja vaikeatkin ’tapaukset’ ihmissuhteissa tuntuvat helpommilta.
Kivenkerääjä
Minulla on tapana pistää pesukoneeseen kaapissa rypistyneet vaatteet ja pestä ne ettei tarvitse silittää.
Merja
Kun matkustan, minulla todellakin on matkakaveri aina mukana. Matkakaveri on pieni super-pehmoinen lelukissa. Hotellin vieraassa sängyssä tämä kissa on kainalossani, kuin unilelu lapsella. Matka-ajan se kulkee käden ulottuvilla. Työhön liittyvillä kursseilla kissa on päässyt jopa pulpetille. Työpaikalla kissa istuu vieressä, sitä on mukava silitellä pohdiskelun lomassa..
Minna
Tiskipöydällä ei saa olla koskaan vesitippoja, saati vesilammikoita. Pöydän pitää kiiltää ja olla kuiva. No tietysti tiskatessa roiskuu, mutta välittömästi tiskin jälkeen pyyhin pöydän ja aina ohimenneessäni jos näen tippoja tai lammikoita…
Onko edes omituista…
Jätän usein käyttämättä jotakin tavaraa tai ruoka-ainetta, koska minähän saatan tarvita sitä sitten joskus, joten ei auta tuhlata. Nykyisellään tiedostan tämän ja koetan käyttää sen ”juuri nyt” kun sitä kerran tarvitsen enkä säästä sitä tulevaan tarpeeseen, mutta en tosiaan onnistu aina..
Hömelö
Paras tapa nauttia pullasiivusta on laittaa siihen voita päälle ja voin päälle vielä sirotella hienosokeria. Nam!
Enkeli64
Ilmeisesti lapsuudestani asti jäänyt omituisuus, kun tapahtuu jotain jännää tai mukavaa. Kasvojeni edessä; tarkemmin suuni edessä kipristelen molempien käsieni sormenpäitä yhteen; näyttää varmaan samanlaiselta kuin orava pitää pähkinää molemmissa ”käsissään” sitä samalla jyrsiessään. Kuitenkin sen verran kontrolloidusti, ettei turhan moni näkisi…
Hoidontarvettako, ei
Olen takuulla uhvo; järjestelen vaatekaupassa vaaterekkejä ja käännän henkarit aina oikein päin (siis mun mielestä oikein päin), tervehdin asuintaloni (iso kerrostalo) asukkaita, moikkaan siivoojaa ja huoltomiestä, hymyilen paljon, jututan kaikki koirat (jos omistaja antaa luvan), siistin rappukäytävästä roskat, siivoan myös roskakatoksen (kun toisten ei näemmä tarvitse esim. hajottaa tuomiaan pahvilaatikoita!) jne.
Helen
Kerään nelilehtisiä apiloita! Olen kerännyt lapsesta asti enkä voi lopettaa kun niitä löytyy kesällä joka paikasta. Kesäisin vähän joka kirjan välissä on kuivumassa apilanlehtiä ja jotkut pääsevät niistä muistikirjan lehdillekin mukanaan maininta löytöpaikasta ja -ajasta. Vuonna -98 löysin yhdellä kertaa peräti 16 nelilehtistä pieneltä alueelta.
Hassuinta koko jutussa on se, että en varsinaisesti etsi apiloita, mutta nelilehtisen huomaan kyllä tienvarressa. Useinmiten kävelen apilan ohi ja sitten huomaan ajatella…eikös tuossa ollutkin…ja peruutan muutaman askeleen. Ja siellä se taas odottaa! Eihän sitä voi olla poimimatta mukaansa!
Kolmekymppinen
Minä 22v. sain ennen verikoetta rauhoittavan lääkityksen, puuduttavan aineen ja olipa äitikin vielä mukana… Kokeen jälkeen vanhempi hoitajatäti halasi minua sanoen ”Kiitos, tämä oli minulle työvoitto”.
Mikä neulakammo?
Lasken suojateiden viivat, kerrostalojen kerrokset, maalla maalaistalojen ikkunat. Ja sauvakävelyllä potkin kaikki oksat pois polulta!
Kodin jätän päällisin puolin siistiksi aina lähtiessäni – enhän voi tietää, jos en enää palaa.
Päxi
Kun syön banaania, en vain voi avata sitä siitä ”kahvallisesta” päästä muuten en voi syödä sitä.
Paula
Puhun ja laulan itsekseni aina kun kävelen johonkin. Useimmiten puhun kaiken lisäksi jotakin muuta kieltä kuin suomea – seurustelen esim. ruotsalaisten mielikuvitusystävieni kanssa tai olen muka jonkun amerikkalaisen lehden haastattelussa.
Hississä virnistelen peilikuvalle. Peilin sattuessa kohdalle missä tahansa saatan nostaa paitaa ja vilkaista mahaani, kunhan kukaan ei huomaa. Minun täytyy näet tarkistaa, onko vatsalihakset vieläkin niin timmissä kunnossa kuin eilen.
Laulelia
– Mausteet pitää olla hyllyssä värijärjestyksessä. Vaaleasta tummempaan.
– Kopistan näkkileipää pöytään ennen voitelua. Jos vaikka on ötököitä!! (Appiukon luona kävi kerran niin että murut tosiaan kävelivät. Eli en sittenkään ole kopistellut 25 vuotta turhaan.)
Pia
Minä käännän vessapaperirullan aina niin päin, että paperi roikkuu edessä eikä seinää vasten. Sama sitten olenko ystävillä, töissä, hotellissa tai julkisessa vessassa… eli tapansa kullakin.
Pipsa
Kummallisuuksia löytyy ihan vaikka muille jakaa. Mutta eniten kummastusta ovat herättäneet seuraavat: – mausteet on oltava aakkosjärjestyksessä hyllyssä – myös likapyykki on viikattava pesukoppaan värijärjestykseen – alusvaatteet on oltava värijärjestyksessä – aiemmin ne olivat myös ostojärjestyksessä – wc-paperi on oltava telineessä niin päin, että paperi tulee päältä päin, joudun kääntämään sen toisin päin myös kylässä, ennen kuin pystyn paperia ottamaan – valokuvat on oltava kuvanottojärjestyksessä kuoressaan, ennen kuin ne voi katsoa. Jos joku on ne sekoittanut välillä, ne on järjestettävä uudelleen vaikka negojen avulla järjestykseen, ennen kuin voin antaa seuraavan katsoa ne. Ja kuvat on katsomisen jälkeen laitettava kasan alle; niitä ei saa missään tapauksessa kipata pöydälle!
pIINa
Astianpesukonetta tyhjentäessäni on päivänselvää, että otan aterimista aina ensin kaikki veitset, sitten kaikki haarukat ja aina viimeiseksi lusikat. Toisin sitä ei mielestäni voi tehdä.
Pirre
Olen ihan outo nainen; liikun yksin salometsissä, joissa tavataan myös susia ja karhuja. Kamera on mukava seuralainen, marja- tai sieniastiakin kulkee useasti matkassa, mutta ilman niitäkin pärjää…
Suopursu
Omituinenko? No jaa, mutta minua ärsyttää, jos WC-paperi on laitettu telineeseen niin, että se tulee seinänpuolelta. Käännän WC-paperin aina niin, että paperi tulee päältä päin.
Raija
Minä nypin kukista kuolleita lehtiä ja kukkia missä kuljenkin.
Mimmi
Ostaessani ruisleipää (siis oikean ”limpun”) niin haistan sitä aina kaupassa onko leipä varmasti tuore.
Haistaja
Yleisessä WC:ssä käydessäni pyyhkäisen käsienpesuhanan ja pesualtaan ympäristön, mutta vain paikoissa joissa selvästi pidetään huolta puhtaudesta ja siisteydestä.
Milla
Kyllä minä olen, olen aika omituinen, vaikkakaan en laita ketsuppia puurooni.
Tässä yksi omituisuuteni: En kerta kaikkiaan voi syödä haarukalla ja veitsellä, jos ne on eriparia, jos toinen on puuvartinen ja toinen on Hackmanin Savoniaa, ei tule mitään. Tunnen koko ajan, että ne ori eri paria, vaikka ovat eri käsissä.
Jäsen R
Pesen pyykkiä joka päivä ja siivoan joka päivä.
Ritu
Aina kun ulottuvillani on muovikassi, minkä kokoinen vain (vaikka jätesäkkikin), niin taittelen sen noin 10 cm leveäksi ja 7 cm korkeaksi kolmioksi. Mahtuu muuten monta muovikassia pienempäänkin laatikkoon. Sain tartunnan mieheni siskon mieheltä, ja olen tartuttanut sitä jo eteenpäinkin. Ja on melko vaikea olla taittelematta, jos muovipussi käsiini eksyy.
Riikka
Minulla on tapana sulkea kaupassa irtokarkkihyllyjen laatikot, jos ne ovat auki. Nehän pitäisi oikeasti sulkea, mutta ihmiset eivät välitä sitä tehdä. Minä sitten karkkeja ostaessani suljen kaikki mitkä on auki.
Järjestän myös kaupassa hyllyjä, mutta aviomieheni tahtoo aina keskeyttää sen. Siis jos paketti on vinossa, laitan sen suoraan, tai jos paketti on väärinpäin, käännän sen oikeinpäin ja selitän miehelleni, ettei mene paketilla veri päähän.
Kaikki laatikoiden ja kaappien ovet laitan aina kotona kiinni jos ne ovat vähänkin raollaan, ettei möröt pääse sieltä pelottelemaan minua.
Paljonhan näitä omituisuuksia on…kiva päästä lukemaan muiden outoja tapoja ja huomata, että joku muukin tekee samaa.
Riina
Lapsena halusin kovasti jotain nallea tai pehmolelua hellittäväksi.
En sitä koskaan saanut, mutta kun sen aikuisena sain, on uppo-nalle öisin tiukasti kainalossani, vaikka ikää on kohta 50. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan
Riitta
Minulla on ”pakkomielle” vaihtaa WC-paperirulla rullaamaan oikein päin eli niin että paperi tulee rullan päältä. Teen tätä kavereiden vessoissa, jopa tuntemattomien, jos paperia ei ole alunperin osattu laittaa oikein.
Perfektionisti tässäkin asiassa
Työkaverini Leenan mielestä on vain minulle normaalia että maustehyllyni on aakkosjärjestyksessä.
Maustehylly
Tarkistelen hissin peilin edessä hampaitani ja aina pelkään, että peilin takana on piilokamera.
Amalgaami
Tankkaan aina tankin täyteen siten, että eurosumman pitää olla tasaraha.
Tasan
Minulla on huonot kokemukset ulkomaisten lomakohteitten hotellityynyistä. Niinpä kuljetan nykyisin aina omaa tyynyä mukanani lomareissuilla. Ja nukun hyvin!
Sami
Kun pitäisi siivota ja haluaisin lukea, luen sivun taikka kaksi. Sen jälkeen lasken sivuilla olevat lauseet ja niin monta tavaraa on laitettava paikalleen kuin on lauseita. Kun sen määrän olen paikalleen laittanut, saan taas lukea pari sivua kirjaa.
Siivousta inhoava lukutoukka
Yllätys yllätys, kuulun heihin, jotka oikaisevat paketin kaupan hyllyssä tai poimivat lattialle pudonneen tavaran. En ole perfektionisti, vaan tapa juontaa, toivottavasti, juurensa nuoruudesta, kun aloitin työurani hyllyttäjänä.
Sarkku
Pakko käydä vessassa aina lähtiessä. Siis vaikka olisi just vähän aikaa sitten käynyt, niin varmuuden vuoksi vielä kerran.
Hätähousu
Kesällä nypin aina kuihtuneet kukat tuttavien parvekkeilla olleista kukista, esim. orvokit ovat erittäin mieluisia ja myös jos julkisissa tiloissa löytyy käden ulottuvilla kuihtuneita kukkia; ne myös korjataan pois.
Sari
Korjaan kirjoitusvirheet kaikkiin lukemiini kirjoihin ja lehtiin.
Satuliini
Laitan maksamakkaraa kaurapuuroon.
Janne
Omituisuus, josta olen kuullut viimepäivinä on se, että saatan pitää eripari sukkia. Tarkat ja täsmälliset ystäväni ja erityisesti mieheni menenvät aivan sekaisin jo ajatuksestakin. Mutta mitä väliä sillä on, jos toisessa sukassa lukee nike ja toisessa adidas. Kunhan ovat saman värisiä. Ja tummansininen ja musta ovat yllättävän lähellä toisiaan. Ei niitä kukaan erota. Paitsi että olen jo joutunut tarkkailun alle…
Omppu
Teen tekemislistoja, joissa on kirjattuna päivän työt, mm. ”tee lista”… Jännittävää tämä kotiäidin elämä!
Äiskä –65
Olen järjestänyt maustehyllyni aakkosjärjestykseen. Omituista, mutta se tuottaa suurta iloa joka kerta, kun laitan ruokaa!
Sipe
Jos wc-paperirulla on ”väärinpäin” telineessä eli siten, että paperi tulee rullan alapuolelta eikä yläpuolelta, käännän sen varmasti!
Pienestä kiinni
Minä suoristelen mattojen ja pöytäliinojen hapsuja ensin kuivana kammalla jos ei suoristu niin kastelen ja kampaan
Tarja
Minulla on sellainen paha tapa, että tosiaan kaupassa käydessä saatan viikata vaatteita, jotka on heitelty miten sattuu tai laitan ne takasin nätisti hyllyyn samalla katsellen itselle sopivaa vaatetusta. Samoin ystävän luona käydessä saatan huomaamatta järjestellä paikkoja. No itsellä on kolme lasta ja ukko niin sitä automaattisesti vie mennessään ja tuo tullessaan ihan huomaamatta.
Pitäisi yrittää olla kylässä paikoillaan…
Äityli
Kyllä minä olen kait joko omituinen tai taikauskoinen tai molempia, mutta perunakattilassani ei KOSKAAN ole 13 kpl perunoita. Leipä ei saa olla pöydällä pohjapuoli ylöspäin, leipoessani pyrin siihen, että pullia tulee PARILLINEN määrä. Tässä muutamia, ja näihin on minulla omasta mielestäni vielä ihan loogiset selityksetkin miksi näin teen.
Tarja
Monet ihmettelevät minun makuelämystäni kun syön näkkileipää jonka päällä on levitettä, juustoa ja vaniljajäätelöä…nam, mikä herkku, kannatta kokeilla.
Myös perunalastut ja vaniljajäätelö on todella hyvää.
Herkkusuu
Sukat ripustan kuivumaan pareittain, alushousut ripustan kuivumaan aina samansuuntaisesti, muovikassit viikkaan kaappiin odottamaan roskapusseiksi päätymistä, vessapaperirullan käännän aina wc:ssä niin päin että paperi kulkee rullan päältä eikä sieltä seinän puolelta, mattojen hapsuja suoristelen aina ohi mennessäni… Ystävieni mielestä hyvinkin omituisia tapoja.
-Teija-
Kun menen esim. neuvolaan poikani kanssa, järjestelen lelut, kun olen jossain odotushuoneessa järjestelen lehtitelineen lehdet.
Tee koo
Minä järjestelen kaupassa intohimoisesti hyllyjä ja tavaroita paikoilleen. Pitkä kassajono on oikein minun surmanloukku – kokoajan mietin, että kunpa jono etenisi hitaasti, niin ehdin saada kaiken järjestykseen. Kuitenkin yritän järjestellä huomaamattomasti, etteivät muut asiakkaat pitäisi minua outona. Ja tuostahan on iloa niin kauppiaalle, toisille asiakkaille ja minullekin. Pienenä nimittäin haaveilin myyjän ammatista ja kun se ei toteutunut, niin nyt edes kassajonossa!
Kerttuli
Kun kostutan lakanoita mankelointia varten, laitan suihkutusveteen hajuvettä, jota en enää muuten käyttäisi. Ainoa, mitä inhoan enemmän kuin mankelointia on ryppyisiä lakanoita.
Tööhi
Ruokaostoksilla ottaessani tavaran kuin tavaran käteeni, minun on pakko ravistaa sitä. Hulluutta. Mieheni useimmiten huomauttaa että taasko piti ravistaa. Ja taas piti.
Tiina
Kai meillä jokaisella on joku ”omituisuus”… uskoisin ainakin. Intohimoisena liinojen virkkaajana, minulla on ollut jo pitkään tapana; tutkailla miten päin ystäväni pitävät virkattuja liinoja pöydillään… ja jos se sattuu vahingossa olemaan nurja puoli päälläpäin – käännän sen oikein päin. Joko niin, että sanon siitä ystävälleni, tai sitten ihan ”vaivihkaa”.
Ja sitten toinen… Ystävieni mielestä on aika outoa, että silitän pyyhkeet, tyynyliinat ja jopa lakanat! Itse en pidä sitä outona, sillä näin teki Äitinikin ennen vanhaan…
Tilta
Ruokalautasellani jaan eri ruoka-aineet omiksi sektoreikseen, ja käännän lautasta sen mukaan mitä sektoria kulloinkin syön. On ihan eri asia ottaa haarukalla ruokapaloja eri sektoreista, kuin sekoittaa se lautasella keskenään! Minua ahdistaa syödä esim. huoltamoilla, joissa kaikki ruoka on vain lapettu lautaselle sekalaiseksi kasaksi… En ole pitänyt tätä tapaani omituisena, ennen kuin sisareni teki huomion asiasta. Nyt nauramme asialle aina tavatessamme lautasen äärellä – eikä tiikeri pääse raidoistaan!
Titta
Aikoinaan ostelin hyviä sanomia sisältäviä postikortteja varastoon ystäville lähetettäväksi. Tutkin silloin kaikki eteen tulleet korttihyllyt tarkkaan ja aina niissä oli kortteja sekaisin. Samaa korttia monessa lokerossa ja eri kortteja iso nippu yhdessä. Ja minähän niitä sitten aina järjestelin samat kortit samaan lokeroon. Kerran miesystäväni sattui olemaan mukana ja totesi hieman huvittuneena: Hei, lopeta jo. Et sä ole täällä töissä!
Järjestäjä
Omituisuus tai neuroosi, mutta lasken kaikkea. Jos olen liikennevaloissa, lasken ohiajavat autot, kun kuljen portaita, lasken ne. Jos näen lauman ihmisiä, lasken heidät. Kaupassa lasken tuotteiden hintaerot ja ostosten loppusumman paljon ennen kassakonetta. En tee näillä tiedoilla yhtään mitään, mutta silti minun on ”pakko” laskea kaikkea.
Tuula
Potkaisen ohi kulkiessani usein autoista etupyörän kumilätkään juuttuneen lumi/jääkokkareen irti! Oli oma auto tai ei! Usein pitää tehdä se vaivihkaa, ettei luulla katuterroristiksi.
Ulla – kumilätkäterroristi
Minulla on pakkomielle sulkea kaappien ovet joka paikassa. Aamun lehden haluan ehdottomasti lukea täysin koskemattomana jne. Kyllä näitä riittää…
Mummi52
Ainakin yksi omituisuus tulee mieleen…
Kaupan ostoskorit ovat usein eri korkuisissa pinoissa. Jostain syystä minun täytyy tasoittaa koripinot suunnilleen saman korkuisiksi!
Olin joskus alalla töissä, siitäkö lie tapa jäänyt – huvittaa!
Vinopino
Jos vähänkin näen pylväitä, tolppia tai samansuuntaisia viivoja, paloja, raitoja, missä tahansa seinissä, verhoissa, rakenteissa niin minun pitää ne laskea. Enpä tiedä miksi, mutta jollakin tavalla määrien määrittely ”rauhoittaa”… Onneksi vanhemmiten olen tullut laiskaksi ja laskenkin vaan kohteet, joissa näitä on alle 20.
Mittatikku
Olen ja todella omituinen (ainakin ystävieni mielestä). Nukun aina ripsivärit silmissä, koska muuten hankaan silmäni niin turvoksiin, että en saa niitä aamulla auki. Mutta olenkin aina ajatellut näkeväni juuri siksi kauniita unia.
Vimpula
Meillä on töissä lounashuone, jossa jokainen syö omia eväitään yms. Siellä on pari mikroa jossa voi lämmittää ruokaa, mutta mitään hellaa ei ole. Toimistossamme on noin 45 työntekijää, joten tiskiä tulee lounasaikaan jonkin verran. Onneksi on tiskikone. Sinne kaikki roiskaisevat tiskinsä miten sattuu.
Tämä on se minun ”kompastuskiveni”. Minun on aivan pakko järjestellä muiden laittamat tiskit. Siirtelen lautasia ja mukeja, sillä niiden täytyy tulla tiettyyn järjestykseen. Saatan sanoa työkavereilleni, että jätä vain lautanen siihen, minä laitan sen sitten. Haluan, että astiat asetellaan niin, että mahdollisimman paljon mahtuu kerralla, ja että likaiset astiat ovat kauniissa järjestyksessä. Sitten ei muuta kuin kone käyntiin ja takaisin työpöydän ääreen…
Tiskaaja
Kiva kysymys! Ihanaa nähdä muidenkin ”outouksia”!
Tunnen autoista vain rekisterinumerot. Jos joku kysyy lapseni auton väriä tai merkkiä, ei hajuakaan! Vaan rekkari tulee kuin apteekin hyllyltä!
Pyykkiä ripustaessani samaan vaatteeseen kuuluvat samanväriset pyykkipojat… Saatan palata sisältä vaihtamaan, jos ikkunasta huomaan pyykkipoikien menneen väärin.
Outolintu